Aina viikonloppureissukin on suuri elämys. On kyliä ja kaupunkeja 2-3 kilometrin välein, jopa tiheämmin. Kukkuloilla, metsissä ja peltoaukeilla kaikenlaista säilytettyä entisaikojen historiaa sekä nykyaikaa. On mahtavat puitteet ulkoiluun. Minulla on usein jopa tunne, että sitä on aina viikonloppureissullakin Saksassa ulkomaanmatkalla vaikka kotona onkin, kun nähtävää kiinnostavaa ja uutta on niin paljon.
Ajelimme perjantai-iltana, 18.3.2022, näihin upeisiin kukkulamaisemiin tälle parkkipaikalle yöksi.
Aurinko nousi aamulla mukavan näköisesti kukkuloitten takaa. Oli pakko nousta ja avata mökkiauton kattoikkuna ja ottaa kuva tästä aamuhetkestä.
Mökkiautomme oli jo vähän hiekkasade puhdistanut pahimmasta
Saharan hiekasta, mutta parista kuvasta näkee kuinka autot olivat keskiviikkona
ja torstaina hiekkaisia. Tiistaina 15.3 sisälläkin oli punaisenhämärää, kun
taivas oli synkkä ja hiekkaa oli ilmassa eniten. Tällä kävelykierroksella oli
penkitkin hiekassa ja sääennusteiden mukaan vielä taivaalla vähän hiekkaa.
Saksassa joka vuosi jopa 15 kertaa on Saharan hiekkaa ilmassa, mutta nyt oli
eniten vuoden 2005 jälkeen.
Aamutoimien jälkeen nakkasimme reput selkäämme
ja lähdimme kävelyretkelle.
Näkymiä yöpaikastamme parkkipaikalta. Yö oli ollut hiljainen. En ollut kertaakaan herännyt autojen ääniin.
Linnut lauloivat kevätlauluaan, kukkaset alkoi luoda kevätloistettaan sekä jotkut puut jo vihertivät.
Ihan mukavan alkulämmittelyn kävelyretkelemme saimme, kun heti alkuun 1,4 kilometrin matkalla nousimme 139 nousumetriä Hohenstaufenin linnanraunioille kukkulan päälle. Olimme merenpinnasta 684 korkeudelta katselemassa mukavia maalaismaisemia.
1070 Hohenstaufenin herttua Friedrich I. rakennutti tänne linnan, josta eri vaiheiden jälkeen on vain raunioita enää jäljellä.
Saksa on täynnä tämmöisiä ja erilaisia keskiaikaa huokuvia retkipaikkoja, jonne voi tallustella retkelle omien eväiden kanssa tai sitten nauttia vain ravintolan tarjoilusta.
Nämä on aina elämyksiä. Istahtaa kirjaa lukevan naisen tavoin kiireettömästi, mutta ei lukemaan, vaan kuuntelemaan paikan tunnelmaa ja katselemaan mitä ympärillä näkyy.
Tapanani on monesti jossain metsässä tai kohteessa todeta, että kuinkahan moni suomalainen karavaanari on täälläkin käynyt? Oikeastaan minua aivan harmittaa, kun matkailijat kulkevat vain niitä turistipaikkoja. Ajattelen mennyttä vuodenvaihdetta ja yli kolmen viikon lomaa Espanjan auringon alla. Kuljimme aivan omia polkuja eikä yövytty yhtään yötä leirintäalueella tai käyty turistien suosimissa paikoissa, niin loma luontopaikoissa oli täydellinen, juuri meidän metsänpeikkojen näköinen.
Jatkamme matkaa alas kukkulavuorelta. Linnut todella ovat innoissaan, mutta niin olin minäkin.
Kukkulan alla peltoaukeaman laidalla näen kauempana taas jotain erikoista mm. infotauluja. Ei ole edes tietoa mitä siellä on. Mieheni on tehnyt puhelimensa näytölle reitin ja suostuu, että reitiltä poiketaan katsomaan mitä nähtävää on tuolla.
Spielburg luonnonsuojelualue, jossa on 15 metriä korkea kalkkikallio. Täältäpä olikin upeat näkymät Göppingenin laaksoille ja niityille.
Ihan parasta vuorihullun tallustella tällainen pieni jyrkänne ja harjanne.
Kyllä kannatti olla jälleen utelias ja poiketa reitiltä.
Palasimme reitille ja ympyrän sisällä näkyi seuraava kohteemme.
Olen haahuilija joka tarkkailee metsässä kaikenlaista. Monesti puissakin näen erilaisia hahmoja ja tarinoita. Nyt kukat ja puiden silmut olivat kiinnostuksen kohteeni sekä korkeissa puissa laulavat lintuset. Niskani melkein katkaisin, kun etsin puiden oksilta laulajia. Täällä oli joku outo lauluääni, mutta vaikeaa on latvuksin oksilta pieniä lintusia löytää saatikka niiden nopeiden jalkojen takia heistä kuvaa saada napattua.
Hohenstaufen kukkulavuori oli pitkän matkaa takana päin. Kuljimme metsänhakkaajien ja hevosaitauksien viereltä.
Pienen matkan reittimme meni Wäschenbeureen menevän tien vartta. Matkalla oli pellolla siirrettävä kanala ja myyntipiste tien varressa. Oli vaihtorahaakin kipossa hyllyn päällä. Mielellään olisi tästä onnellisten kanojen munia ostanut, mutta meillä oli kotona kaksi pakettia munia sekä oma hommansa munien kuljetus olisi ollut repussa.
Mökkiautomme oli jossain tuolla neliön kohdalla metsän takana.
Olimme linnalla, Burg Wäscherschloss. Linna on rakennettu vuosien 1220-1250 aikana tänne kukkulalle 436 metrin korkeudelle.
Täällä oli hyvä puskaparkkipaikka opastauluineen ja koirankakkapusseineen. Linnalta laskeuduimme Staufereiden jalanjälkiä pitkin alas rotkoon,
Löwenpfade. Stauferit oli aatelissuku josta tuli useita herttuoita, kuninkaita ja keisareita.
Olen ihmeellisellä matkalla
kuljen ihastellen maisemia
pieniä ihmeitä ja omaa itseäni
pysähdyn usein huomatakseni
kaiken arvokkuuden
kiitän tästä ihanasta matkasta.
- runotalo.fi -
Burg Wäscherschloss näkyi Maitis-kylän laidalle jo kaukana.
Tätä aina ihastelen enkä edes lopeta ihastelemasta. Saksalainen maalaismaisema on niin kaunista. Jos mutkaiset vuoritie ovat kiehtovia, niin täältäpäinkin niitä ihan mukavasti koettavaksi löytyy.
Tämä oli hyvä kävelykierros jolle tuli mittaa 10,2 kilometriä 400 nousumetrillä.
Ajelimme vähän itään päin ulkoiluparkkipaikalle jälleen yöksi.
©Soleil
Jatkuu,..
18-20.3.2022: Lisää nähtävyyksiä
Edellispäivän linnakierrokselle jatkoa. Eikä nämä aivan heti onneksi lopu, kun Saksassa on yli 25 000 palatsia, linnaa ja linnoitusta sekä yli 2000 luostaria.
https://soleilinretket.blogspot.com/2022/03/18-2032022-lisaa-nahtavyyksia.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti