Olemme ulkomailla asuva suomalainen pariskunta ja kotimme on ollut tammikuusta 2011 Saksassa. Vapaa-ajalla kurvailemme matkailuautolla pitkin Eurooppaa. Luontokohteet on kiinnostuksen kohteemme numero yksi. Vuoret ovat suuri intohimomme. Teemme vaellus- ja pyöräretkiä, bongailemme lintuja sekä etsimme geokätköjä. Välillä käymme myös tutustumassa kaupunkeihin. Takanamme on matkailua henkilöautolla vuodesta 1987 lähtien ja matkailuautoilua vuodesta 2000 ympäri Eurooppaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #matkailuautollaeuroopassa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #matkailuautollaeuroopassa. Näytä kaikki tekstit
Paukkupakkasta, mukavaa keväistä 10-15 asteen lämmintä sekä valkoista lumipeitettä.
Reilun kahdestoista vuoden aikana on pakkasennätys kolmantena Saksassa asumisen talvelta. Silloin elohopeamittari nousi -14-15 asteeseen. Yleensä kylmimmillään on nollan ja miinus kymmeneen asteen välillä, mutta useimmin talven kylmimmät kelit ovat nollasta miinus viiteen pakkasasteeseen yöllä. Päivällä plussan puolella aina kymmenennen lämpöasteeseen on tavallisinta lämpöä. Kerran on tammikuun lopussa ollut 18 lämmintä ja joulunpyhinä 13. Talvi on yleensä näin helmikuussa viikon kaksi, jolloin on ollut vähän värinä maassa lunta tai vain alle 10 senttimetriä.
Paukkupakkasta: Aamulla 8.2.2023 mittari näytti 10.8 pakkasastetta. Tämä on toiseksi kylmintä yli kahdentoista vuoden aikana. Tuntui hirmuiselta paukkupakkaselta.
Kevään tuntua: Nämä kukkakuvat taas ovat 19.2 metsäretkeltä. Talitiaisilla ja mustarastailla tuntui olevan alkanut keväänriemu, kun niin iloisesti metsässä ääntelivät ja lentelivät. Käpytikkoja näkyi useamman kerran jotka nekin olivat mukavan huutelevina.
Keväisen lämmintä: Kotimittari näytti useampana päivänä näin mukavia lämpölukemia.
Alla olevat kaksi kuvaa ovat auringonlaskun aikaan iltakävelyltä 21.2.2023. Säätiedotus näytti meillä olevan vielä 15 lämmintä. Lähetin nuo kuvat ja lämpötilatiedon Suomeen, niin sain sieltä vastauksen, että juuri auton mittari näytti miinus 18 astetta ja aamuksi luvataan yli kahtakymmentä pakkasastetta.
Lumipeitettä: Nämä lumiset kuvat ovat 26.2.2023 sunnuntaikävelyretkeltä. Yöllä oli nakannut maisemat tämän väriseksi.
Mikä mukavinta tänään helmikuun viimeisenä päivänä on jo lumi sulanut pois.
Lämpimämpi voisi talvi olla, mutta ei tässä valoisassa lyhyessä talvessa ole valittamista, vaan kiitollisin mielin koen nämä säät. En kaipaa ollenkaan kaamosta ja paukkupakkasia vaikka jo yli kymmenen astetta siltä tuntuu, kun on unohtanut yli kahdessatoista vuodessa miltä tuntuu kylmemmät kelit.
Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin, istun oksalla uljaimman puun, miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin ja sää aina kuin toukokuun. Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään, ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi, sen runsaammat riemut ken kertoilla voi,.. (kopio:" https://fi.wikipedia.org/wiki/Sylvian_joululaulu")
Sylvia on tässä runossa talvea Sisiliassa viettävä mustapääkerttu. No, itse en kyllä muista nähneeni yhtään mustapääkerttua, mutta punarintoja ja leppälintuja kylläkin. Italianvarpunen bongattiin uutena lintulajina.
Meillä oli mielessä taasen monta paikkaa, minne retkeilisimme joululomaksi ja 15.12.2022-8.1.2023 väliseksi ajaksi. Kesän puhuin Korsikasta ja Sardiniasta, jopa Kreikasta. Miehelläni teki mieli joulumaahamme Espanjaan, mutta siellä olemme kuusi joululomaa viettäneet ja viimeksi vuosi sitten. Lämpöä ja aurinkoa riittää vuoden pimeimpään aikaan muuallakin.
Seurailin
taas kovasti sääennusteita vaihtoehto kohteistamme, mutta myös koko Välimeren alueelta.
Tarkkailin myös vuosien keskimääräisiä lämpötiloja. Meillehän aina suunnan
näyttää lämpö ja aurinko. Oma matkakoti renkaiden päällä antaa myös
mahdollisuuden vaihtaa suuntaa retkillämme. Emme koskaan ole sitoutuneita tiettyyn
reittiin ja kohteisiin. Joka retki jää mieluisia tutustumiskohteita näkemättä,
kun aika on rajallista.
Olemme useasti retkeilleet hurmaavassa pohjois-Italiassa ja useamman kerran myös etelämpänä Italiassa. Eteläisin paikka, missä Italiassa olemme käyneet, on noin sata kilometriä Roomasta pohjoiseen päin. Karavaanareita olemme keväällä olleet 23 vuotta, niin eiköhän tuo asia olisi jo aika korjata.
Aloin tutkimaan ja keräämään marraskuussa kohdeluetteloa meille kivoista paikoista etelä-Italiasta. Siinä sitten eksyin Sisilian saarelle. Vielä, kun hyvin monesti sääennusteet näyttivät, että alueella on jopa lämpimämpää kuin etelä-Espanjassa, niin Välimeren suurin saari alkoi tosiaan kiinnostamaan. Tutkiessa karttaa ja kohteita, yllätyin todella miltä saaren maastot ja rannat näyttävät. Näin joululoman jälkeen on todettava, että ei tarvinnut pettyä.
Marraskuun lopussa ja joulukuun alussa etelä-Italiaa kiusasivat rankkasateet. Aivan Toscanasta Sisiliaan asti. Esim. Sisiliassa Catanian kadut tulvivat. Kun taas sitten Joululomallamme satoi kotoa lähtiessä 15.12, ja seuraavana päivänä sekä 17.12 muutaman pisaran. Jouluaattona pyörä/vaellusretkellä kulki lähitienoilla synkkiä pilviä, mutta ne eivät sataneet ainakaan meille. Seuraavan kerran mökkiauton kattoon ropisi sadetta vähän Rooman eteläpuolella 7.1. Monesti joululomalla Espanjassa on ollut myrskytuuli riesana, mutta nyt ei ollut sekään. Eli sää oli kaikin puoli loistava.
Antiikkia ja historian muistoja maasta löytyy tuhansien vuosien takaa. Saaren historiassa on mm. kreikkalaisten, espanjalaisten, roomalaisten, arabien kuin normannien jättämiä jälkiä.
Tässä olevat kaikki kuvat ovat puhelimella otettuja meidän yöpymispaikka maisemia, paitsi kukka- ja herkkukuvat. Yli 12 tuhatta kuvaa odottaa läpikäymistä. Olen kyllä urakan jo aloittanut.
Pääkaupunki Palermo ohitettiin vauhdilla parempia maisemia katselemaan. Itselleni Kummisetä-elokuva ei oikeastaan sano mitään, muuta kuin että se on joku elokuva. Se ei ole kuulunut lapsuuteeni eikä nuoruuteeni enkä ole sitä vieläkään katsonut. Miestäni nuo kuvauspaikat olisi kiinnostanut, mutta aika ei tällä kertaa riittänyt tuohon asiaan tutustumaan.
Joululomamme sisälsi 24 yötä, 16 yötä saarella, joista 10 yötä nukuimme parkkipaikalla-puskaparkissa, 5 yötä matkailuautojen parkkipaikalla, 5 yötä matkaparkissa-stellplatzilla ja ainoastaan 4 yötä olimme leirintäalueella. Päivälämpötilat olivat lopulle kaksikymmentä astetta, jopa 22. Yölämpötilat 10-15 astetta. Yhtenäkään aamuna ei herätty, että maa olisi ollut kuurassa, vaikka lähemmäs kahden kilometrin korkeudella pari yötä vietimme. Monesti Espanjassa on herätty kuuraiseen maahan.
Käveltiin paljon, kahdesti pyöräiltiin ja tehtiin muutama vaellusretki. Minä heitin jo tälle vuodelle talviturkin Välimereen.
Joululoman ainut negatiivinen asia oli roskat. Olen aina sanonut, että Italialla on monet kasvot. Roskat Italiassa ei ole meille uusi asia, vaan sen on aina retkillä nähnyt, että niitä alkaa ilmestymään vähemmän ja enemmän pian Como- ja Gardajärvien jälkeen. On ihmetelty Venetsian eteläpuolella olevan Chioggian roskasuutta ja monet kerrat aivan leirintäalueen aidan takaa olevia roskaläjiä.
Toinen ikävä asia oli se, että joululoma loppui aivan liian nopeasti. Joululoma oli erittäin onnistunut. Saimme paljon aurinkoa ja nähtiin paljon uusia asioita ja maisemia. Mantelipuut olivat alkamassa kukkimaan. Myös muuta kukkaloistoa oli mukavasti.
Kreemiä ja ricottajuustoa! Usein poikkesimme kahvila-konditoriasta (pasticceriasta) ostamassa kaikenlaista hyvää. Mukaan lähti erilaisia marsipaani-, manteli-, muro- ja pistaasikeksejä. Mukaan myös lähti herkulliset cannolit, erimakuiset pandorokakut sekä arancinit. Ricottajuusto täytteenä monessa oli herkkullista. Myös riisipallot, arancinit.
Vaikka yövyimme vanhojen kaupunkien muureilla, parkkipaikoilla ja merenrannoilla, niin missään emme kokeneet oloamme turvattomaksi. Yhtään yötä ei vietetty edes keskenämme "puskissa", vaan aina oli muitakin karavaanareita matkailuautoissa yöpymässä. Ihmisten olo ja elo Sisiliassa oli rauhallista. Liikennekin rauhallista.
Loka-marraskuussa meni useampi viikonloppu, ettemme voineet lähteä reissuun, kun Mieheni viikonloppuisin kävi koulutusta ja suoritti tutkinnon saadakseen saksalaisen kalastuskortin. Koulutus sisälsi 46 teoriatuntia kalatiedettä, vesistötiedettä, vesistön suojelua ja hoitoa, tietoa välineistä ja lakitiedettä. Lisäksi 6 tuntia käytännön harjoittelua välineistöstä ja kalankäsittelystä.
Tutkintokokeeseen oli harjoiteltavana 1049 teoriakysymystä ja 54 kuvakysymystä, joista tutkintokokeessa oli 60 monivalintakysymystä. Niistä olisi saanut olla 15 tehtävää väärin ja aikaa sai käyttää 60 minuuttia, Mieheni suoritti tutkinnon 9 minuutissa 15 sekunnissa ilman yhtään virhettä. Se oli hieno suoritus ja vielä saksan kielellä!
Eli hänellä on nyt loppuelämän voimassa oleva saksalainen kalastuskortti, jos ei tee rikkomusta ja oteta korttia pois. Hintaa tälle kaikkinensa tuli yli 400 euroa.
Kalastaa täällä asuvana ilman kalastuskorttia ei ole sallittua. Edes minä en saa Mieheni kalastamaa kalaa kalastaa sankosta. Se onkin hankala paikka minulle, joka olen syntynyt kalastamaan.
Säännot ja rajoitukset kalastaa täälläpäin Euroopaa on tiukat. Osavaltioilla ja kantoneilla kun on vielä omia sääntöjä ja rajoituksia. Ei saa edes kalanruotoja jättää vesistön rannalle.
Nyt Miehelleni ja minulle seuralaisena aukeaa paremmat mahdollisuudet kalastaa myös Sveitsissä, Itävallassa ja Italiassa, kun taskussa on saksalainen kalastuskortti. Esim. Sveitsissä ei tarvitse suorittaa koulutusta ja koetta vaan saksalaisella kalastuskortilla on oikeutettu ostamaan sveitsiläisen kalastuskortti. Taas Itävallassa voi saksalaisella kalastukortilla ostaa lyhytaikaisen kalastuskortin. Sveitsihän on yksi perhokalastajan paratiiseistä.
Viime vuosina olemme löytäneet Sveitsin aivan uudella tavalla, kun olemme oppineet, että siellä voi yöpyä muuallakin kuin leirintäalueilla. Meidän luontomatkailijoiden paikka ei ole ahtaat leirintäalueet, joista ei näe mihinkään. On paljon parkkipaikkoja, joissa saa luvallisesti yöpyä, myös matkailuautojen parkkipaikkoja, maksua vastaan. Olemme löytäneet myös hienoja luvallisia "puskaparkkeja". Nämäkin asiat vaihtelevat eri osavaltioissa.
Vuonna 2022 vietimme yhteensä lähes kuukauden Sveitsin upeissa laaksoissa ja vuorilla. Nämä kaikki kuvat on meidän yöpymismaisemia Sveitsistä aivan mökkiautomme oven edestä. Kuviin sisältyy upeita muistoja niin vaellus- kuin pyöräretkiltä kuin vain ihmetellen näkymien kauneutta.
Tässä tämän vuoden reissut, jotka sisälsivät matkakodissamme 101 yötä.
Lähes kaikki kuvat ovat tältä vuodelta läpikäymättä. Ja lisää niitä tuli juuri olleella joululomalla otettua yli 12 tuhatta.
Toivon, ettei Mieheni koukkuun tartu tulevina vuosina 120 kiloinen monni. Noinkin isoja kaloja täälläpäin liikkuu. Olisimme kyllä ongelmissa tuollaisen vonkaleen kanssa.
Hauskoja juttuja kalojen elämästä sitä on tullut kuultua Mieheni kalastuksesta opiskellessa. Esim. kuinka uros-kolmipiikki tekee pesän, johon kutee naaraan kanssa ja jota uros jää sitten vartioimaan.
Joululomamme vietimme aivan uudessa kohteessa. Emme kuitenkaan tällä kertaa joulumaassamme Espanjassa.
Olemme auringosta, lämmöstä ja näkemisistämme innoissamme.
Ps. Hiirikäsiongelman takia en ole pystynyt kuvia läpi käymään,
mutta jotakin joskus. Kymmeniä tuhansia kuvia on viime vuosilta tuosta syystä
läpi käymättä. Jotakin välillä olen silti tehnyt. YouTubeen olen halunnut
tallentaa syyskuulta 2021 kaksi vaellusretkeä Dolomiiteilla. Toinen oli 16
kilometrin pituinen. Tuokin reissu olisi mukava loppuun käydä.
Yritän hiirikäsiongelman kanssa saada jotakin aikaan.
että toivoton on kuvien suhteen tilanne, kun 30-40 tuhatta kuvaa on läpikäymättä vuoden ajalta. Syyskuun 2021 kahden viikon Dolomiitti lomalta asti. Jonkin aikaa kun napsuttelee kuvia, niin pian taas hiirikäsiongelma alkaa oireilemaan selkärangasta asti.
Kun vuosi sitten saimme toisen ja vuodenvaihteessa kolmannen koronarokotteet, niin olemme tuon jälkeen reissanneet normaalisti. Yleensä joka toinen viikonloppu ja sitten muutama pitempi reissu. Marraskuussa 2021 teimme reilun viikon ja vajaan 20 linnan kierroksen Rein-joki varressa.
Vuodenvaihteen 2021-2022 reilun kolme viikkoa kiertelimme Espanjan puskissa ja luontokohteissa. Kahden yön reissun teimme rannikolle, mutta sen ruuhkasta palasimme pian luonnon rauhaan.
Pääsiäisen jälkeen reilu kaksi viikkoa kiertelimme Baijerin metsän kohteita katselle.
Touko- kesäkuun vaihteessa reilu kaksi viikkoa vierähti Sveitsin vuorilla, niin kuin viimeisin kaksi viikkoa elokuun loppu puolellakin. Viimeisimmän reissun kuvia en ole edes vielä katsellut. Yksi hienoimmista päivistä oli kun nousimme jyrkän lehmien kulkureitin Sveitsin suurimalle Alppiniitylle. Edellispäivänä seurasimme kun loput 500 elukasta laskeutuivat kesälaitumilta alas.
Näinä pitemmillä lomilla olemme taas saaneet kokea huikeita maisemanäkymiä laaksoissa ja vuorilla. Yövytty mökkiautossa yli kahden kilometrin korkeudessa. Sekä tehty ikimuistoisia vaellus- ja pyöräretkiä. Nähty ja seurattu useamman kerran uljaiden partakorppikotkien elämää Alpeilla. Nautittu purojen, koskien ja vesiputouksien näkymistä sekä äänistä. Paljon nähty paikkoja ja maisemia joihin vain pääsee kävellen tai pyörällä tuntien mittaisella pienellä rehkimisellä. Pääajatuksena se ettemme kiireellä pilaa lomaa ja retkiä. Parempi viipyä ja nauttia enemmän, kuin kulkea tukkaputkella kiirehtien.
Vuoden aikana emme ole yöpyneet leirintäalueella kuin alle viisi yötä. On paljon suurempi kokemuksen- ja näkemisen kokemus yöpyä muualla. Jonkin verran on käytetty matkaparkkeja (stellplatz), mutta useimmin ulkoiluparkkipaikkoja sekä maksullisia parkkipaikkoja joissa saa yöpyä. Täältä, park4night, löytyy useimmin se kiva yöpaikka.
Viime viikonloppuna oltiin Schwäbisch Hallissa. Tulevanakin on tarkoitus lähteä johonkin. Vielä olisi loppuvuodelle muutama viikko lomaa jäljellä.
Työn alla on YouTubeen yksi 16 kilometrin vaellus vuoden takaa Auronzohüttelta. Taitaa jäädä tämä iso urakka kaikkien kuvien osalta kesken?
Olimme viikonlopun 1800 vuotta vanhalla Rooman valtakunnan ja Germaania välillä olevalla raja seudulla. Tämä on Maailman kolmanneksi pisin arkeologinen muistomerkki Hadrianuksen- ja Kiinan muurin jälkeen. Maailmanperintömaisemissa katselimme kukkaloistetta, luostaria, vartiotorneja, mammuttipetäjiä, linnoituksen jäänteitä sekä kävelimme Rooman-valtakunnan rajaseuduilla roomalaisessa metsässä.
25.3.2022: Kloster Lorch jäi edelliseltä viikonlopulta vaivaamaan, 18-20.3.2022: Lisää nähtävyyksiä, joten ajelimme perjantai iltana Lorchin kaupungin urheilu- ja koulukeskuksen parkkipaikalle näihin auringonlasku maisemiin yöksi.
26.3.2022: Yö oli jälleen parkkipaikan läheisyydessä hiljainen. Heräsimme linnunlauluun. Ikkunoihin näkyi kivasti myös Kloster Lorch. Ensin menimme kaupungille. Olin Miehelleni sanonut, ettei täällä taida kovin nähtävää olla, mutta olin väärässä. Saksalaisista pikkukaupungeista lähes aina löytyy kivan näköisiä taloja ja vanhaa historiaa, kun tuota historiaa ei tuhota vaan sitä vaalitaan ja se säilytetään.
Asukkaita tässä pikku kaupungissa on vajaa yksitoistatuhatta.
Pikkukaupungin keskustasta löytyi jälleen
mielenkiintoista nähtävää, mm. kivan näköisiä puuristikkotaloja, joita vieläkin
vuosien jälkeen ihastelen suuresti. Ei tarvitse Italiaan lähteä Rooman
valtakunnan aikaista katselemaan, vaan muistoja tuosta ajasta löytyy
täältä päinkin. Aivan Unescon maailmanperintökohteeseen kuuluvaa.
Kuvasta näkee kuinka laaja alue on ollut Rooman valtakunta.
Limes Germanicus oli Rooman valtakunnan rajalinnoitusten linja. Limes Germanicus oli jaettu kolmeen osaan: Ala-Saksan Limekseen, Ylä-Saksan Limekseen ja Raetian Limekseen. Limes raja kulkee nykyisen Saksan halki Bonnin läheltä Reinin rannalta Regensburgin lähelle ja Tonavalle. Rooman valtakunnan ulkoraja nykyisen Saksan alueella on 568 kilometriä, Deutsche Limes-Straße. Tuolla matkalla oli mm. 900 vahtitornia ja 120 linnaa Rooman valtakunnan aikana.
Ylä-Saksan ja Raetian Limeksen kaivauksien jäänteet listattiin vuonna 2005 UNESCOn maailmanperintöluetteloon yhdessä Britanniassa sijaitsevan Hadrianuksen valli kanssa.
Unescon suojeltuun rajaa ja sen kohteisiin voi tutustua parhaiten vaellusreittejä pitkin, mutta myös pyöräily- ja yli 800 kilometrin autoreitiltä. Rajalla alueella on mm. linnoituksien jäänteitä, 22 kunnostettua vartiotornia joista 20 on Unescon maailmanperintökohteita, raja-aitaa, museoita tuosta ajasta,..
Täällä sisäpihan paikoilla on ollut roomalaisilla leiri linnakkeineen. Täältä on kaivauksissa löytynyt vanhoja rakennusten jäänteitä.
Kirkon pihaltakin löytyi vahaa katseltavaa sekä ihana keväinen kukkaloisto. Lisäksi piha oli koristeltu paperisilla rauhan kyyhkysillä ja Ukrainan lipulla. Tämä kaunis teko ja ajatus tuntui mukavalle.
Jotkut puut olivat alkaneet jo vihertämään ja kukkimaan. Kävimme myös katselemassa Rems-joen rantaa.
Jonka jälkeen suuntasimme kukkulalle.
Ensin menimme katselemaan raja-aitaa ja kunnostettua Rooman valtakunnan aikaista vartiotornia, Limes Wachturm.
Lorchin luostari on perustanut kuningas Friedrich I vuonna 1102. Viehättävä pieni luostarikokonaisuus, jossa on kirkko, luostari, maatilarakennuksia ja luostarin puutarha, jota ympäröi ehjä kehämuuri. Nykyisin luostarirakennus toimii vanhusten hoitokotina ja koulutuslaitoksena. Kuvia enemmän kuvatarinassa vartiotornista ja luostarista,
Tyytyväisenä näkemästämme ja kokemasta tallustelimme valkovuokkometsän läpi mökkiautolle.
Olemme aivan Saksassa asumisen alku vuosina käyneet tutustumassa ihaniin pikkukaupunkeihin mm. Schwäbisch Gmünd ja Schwäbisch Hall joissa voisi käydä uudemman kerran ja kummassakin vaikka viettää koko viikonlopun. Taas täytyy todeta, että välissä ja ympärillä on myös kivoja muitakin kaupunkeja ja vielä enemmän muutakin kiinnostavaa nähtävää pellon laitamilla, kukkuloilla ja metsissä.
Suuntasimme sitten Schelmenklinge vaellusreitille Schelmenklingenin putoukselle ja puron varteen. Jyrkällä noin 100 metrin pudotuksella sukelsimme hiekkakivirotkoon. Puroon varteen ei ollut vielä laitettu esille pieniä erilaisia taloja ja vesimyllyjä.
Täällä meni Limes pyöräilyreitti.
Suunnan näyttäjä reissuillamme on aina aurinko mutta toinenkin hyväksi koettu tapa on tutkailla karttoja ja katsoa mitä siitä löytyy. Nyt olimme kiinnittäneet huomion mammuttipetäjiin.
Baden-Württembergin osavaltiossa kasvaa linnan puutarhoissa, metsissä ja puistoissa noin 200 mammuttipetäjää. Puita on istutettu vuodesta 1864 lähtien. Eli nämä ovat nuoria puita, kun Sierra Nevadan vuoristossa Kaliforniassa vanhimmat puut ovat yli 3000 vuotta vanhoja.
Mukavan paksuisia olivat silti nämäkin, mutta tavallisiin puihin verrattuna kuitenkin lyhyitä.
Kivoja Swabian ja Franconian vuorialueita. Ei voi olla kuin tästä kaikesta kiitollinen.
Olimme Rooman valtakunnan aikaisella linnakkeella, Ostkastell Welzheim.
Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, että kaivaukset ovat tämänkin tuoneet esiin. Saa ajatella näin olevan roomalaisten linnoituksella.
Kaupungin puistossa oli "roomalainen leikkipuisto".
Olipa mukava kävelyretki Rooman valtakunnan rajalla. Eikä tarvitse olla turistikohde, vaan näkemistä ja historiaa löytyy lähes joka paikasta.
Usein jossain kaupungissa täällä Saksassa on törmätty Rooman aikaisiin juttuihin. Itse asiassa kotiseutummekin ja rakas saksalainen kotikylämme on entisessä Rooman valtakunnan alueella. Aivan kotikulmiltakin löytyy jälkiä tuolta aikakaudelta.
Soleil
Ps.
5.8.2022: Paljon on reissattu luontopaikoissa ja metsissä syyskuun 2021 jälkeen ja erityisesti keväästä 2022 asti. On viikosta yli kolmen viikon lomia useampi tehty. Viimeisempänä yli kaksi viikkoa lomailtiin Sveitsin vuorilla "puskaparkkeissa". Pian uusi pitempi loma myös tiedossa. Kuvia on yli 30 tuhatta läpikäymättä ja koko ajan tulee niitä lisää. Olen yli vuoden takaisista, jopa Joululomalta 2019-2020, jotakin itselle muistiin YouTubeen laittanut. Parantunut hiirikäsi ongelma taas on alkanut vaivamaan, joten en tiedä kuinka kuvasumpun käy. On aika työläs ja kivulias urakka omien muistojen eteen.
