Näytetään tekstit, joissa on tunniste #Soleilin retket. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #Soleilin retket. Näytä kaikki tekstit

28.2.2023: Talvisen helmikuun vaihtelevat säät

Paukkupakkasta, mukavaa keväistä 10-15 asteen lämmintä sekä valkoista lumipeitettä.

Reilun kahdestoista vuoden aikana on pakkasennätys kolmantena Saksassa asumisen talvelta. Silloin elohopeamittari nousi -14-15 asteeseen. Yleensä kylmimmillään on nollan ja miinus kymmeneen asteen välillä, mutta useimmin talven kylmimmät kelit ovat nollasta miinus viiteen pakkasasteeseen yöllä. Päivällä plussan puolella aina kymmenennen lämpöasteeseen on tavallisinta lämpöä. Kerran on tammikuun lopussa ollut 18 lämmintä ja joulunpyhinä 13. Talvi on yleensä näin helmikuussa viikon kaksi, jolloin on ollut vähän värinä maassa lunta tai vain alle 10 senttimetriä.

Paukkupakkasta: Aamulla 8.2.2023 mittari näytti 10.8 pakkasastetta. Tämä on toiseksi kylmintä yli kahdentoista vuoden aikana. Tuntui hirmuiselta paukkupakkaselta.


Kevään tuntua: Nämä kukkakuvat taas ovat 19.2 metsäretkeltä. Talitiaisilla ja mustarastailla tuntui olevan alkanut keväänriemu, kun niin iloisesti metsässä ääntelivät ja lentelivät. Käpytikkoja näkyi useamman kerran jotka nekin olivat mukavan huutelevina.

Keväisen lämmintä: Kotimittari näytti useampana päivänä näin mukavia lämpölukemia.

Alla olevat kaksi kuvaa ovat auringonlaskun aikaan iltakävelyltä 21.2.2023. Säätiedotus näytti meillä olevan vielä 15 lämmintä. Lähetin nuo kuvat ja lämpötilatiedon Suomeen, niin sain sieltä vastauksen, että juuri auton mittari näytti miinus 18 astetta ja aamuksi luvataan yli kahtakymmentä pakkasastetta.

Lumipeitettä: Nämä lumiset kuvat ovat 26.2.2023 sunnuntaikävelyretkeltä. Yöllä oli nakannut maisemat tämän väriseksi.


Mikä mukavinta tänään helmikuun viimeisenä päivänä on jo lumi sulanut pois.

Lämpimämpi voisi talvi olla, mutta ei tässä valoisassa lyhyessä talvessa ole valittamista, vaan kiitollisin mielin koen nämä säät. En kaipaa ollenkaan kaamosta ja paukkupakkasia vaikka jo yli kymmenen astetta siltä tuntuu, kun on unohtanut yli kahdessatoista vuodessa miltä tuntuu kylmemmät kelit.

©Soleil

2022-2023 Joululoma Välimeren suurimmalla saarella

Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin, istun oksalla uljaimman puun, miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin ja sää aina kuin toukokuun. Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään, ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi, sen runsaammat riemut ken kertoilla voi,.. (kopio:" https://fi.wikipedia.org/wiki/Sylvian_joululaulu")

Sylvia on tässä runossa talvea Sisiliassa viettävä mustapääkerttu. No, itse en kyllä muista nähneeni yhtään mustapääkerttua, mutta punarintoja ja leppälintuja kylläkin. Italianvarpunen bongattiin uutena lintulajina.

Meillä oli mielessä taasen monta paikkaa, minne retkeilisimme joululomaksi ja 15.12.2022-8.1.2023 väliseksi ajaksi. Kesän puhuin Korsikasta ja Sardiniasta, jopa Kreikasta. Miehelläni teki mieli joulumaahamme Espanjaan, mutta siellä olemme kuusi joululomaa viettäneet ja viimeksi vuosi sitten. Lämpöä ja aurinkoa riittää vuoden pimeimpään aikaan muuallakin.

Seurailin taas kovasti sääennusteita vaihtoehto kohteistamme, mutta myös koko Välimeren alueelta. Tarkkailin myös vuosien keskimääräisiä lämpötiloja. Meillehän aina suunnan näyttää lämpö ja aurinko. Oma matkakoti renkaiden päällä antaa myös mahdollisuuden vaihtaa suuntaa retkillämme. Emme koskaan ole sitoutuneita tiettyyn reittiin ja kohteisiin. Joka retki jää mieluisia tutustumiskohteita näkemättä, kun aika on rajallista.

Olemme useasti retkeilleet hurmaavassa pohjois-Italiassa ja useamman kerran myös etelämpänä Italiassa. Eteläisin paikka, missä Italiassa olemme käyneet, on noin sata kilometriä Roomasta pohjoiseen päin. Karavaanareita olemme keväällä olleet 23 vuotta, niin eiköhän tuo asia olisi jo aika korjata.

Aloin tutkimaan ja keräämään marraskuussa kohdeluetteloa meille kivoista paikoista etelä-Italiasta. Siinä sitten eksyin Sisilian saarelle. Vielä, kun hyvin monesti sääennusteet näyttivät, että alueella on jopa lämpimämpää kuin etelä-Espanjassa, niin Välimeren suurin saari alkoi tosiaan kiinnostamaan. Tutkiessa karttaa ja kohteita, yllätyin todella miltä saaren maastot ja rannat näyttävät. Näin joululoman jälkeen on todettava, että ei tarvinnut pettyä.

Marraskuun lopussa ja joulukuun alussa etelä-Italiaa kiusasivat rankkasateet. Aivan Toscanasta Sisiliaan asti. Esim. Sisiliassa Catanian kadut tulvivat. Kun taas sitten Joululomallamme satoi kotoa lähtiessä 15.12, ja seuraavana päivänä sekä 17.12 muutaman pisaran. Jouluaattona pyörä/vaellusretkellä kulki lähitienoilla synkkiä pilviä, mutta ne eivät sataneet ainakaan meille. Seuraavan kerran mökkiauton kattoon ropisi sadetta vähän Rooman eteläpuolella 7.1. Monesti joululomalla Espanjassa on ollut myrskytuuli riesana, mutta nyt ei ollut sekään. Eli sää oli kaikin puoli loistava.

Antiikkia ja historian muistoja maasta löytyy tuhansien vuosien takaa. Saaren historiassa on mm. kreikkalaisten, espanjalaisten, roomalaisten, arabien kuin normannien jättämiä jälkiä.

Tässä olevat kaikki kuvat ovat puhelimella otettuja meidän yöpymispaikka maisemia, paitsi kukka- ja herkkukuvat. Yli 12 tuhatta kuvaa odottaa läpikäymistä. Olen kyllä urakan jo aloittanut.

Pääkaupunki Palermo ohitettiin vauhdilla parempia maisemia katselemaan. Itselleni Kummisetä-elokuva ei oikeastaan sano mitään, muuta kuin että se on joku elokuva. Se ei ole kuulunut lapsuuteeni eikä nuoruuteeni enkä ole sitä vieläkään katsonut. Miestäni nuo kuvauspaikat olisi kiinnostanut, mutta aika ei tällä kertaa riittänyt tuohon asiaan tutustumaan.

Joululomamme sisälsi 24 yötä, 16 yötä saarella, joista 10 yötä nukuimme parkkipaikalla-puskaparkissa, 5 yötä matkailuautojen parkkipaikalla, 5 yötä matkaparkissa-stellplatzilla ja ainoastaan 4 yötä olimme leirintäalueella. Päivälämpötilat olivat lopulle kaksikymmentä astetta, jopa 22. Yölämpötilat 10-15 astetta. Yhtenäkään aamuna ei herätty, että maa olisi ollut kuurassa, vaikka lähemmäs kahden kilometrin korkeudella pari yötä vietimme. Monesti Espanjassa on herätty kuuraiseen maahan.

Käveltiin paljon, kahdesti pyöräiltiin ja tehtiin muutama vaellusretki. Minä heitin jo tälle vuodelle talviturkin Välimereen.

Joululoman ainut negatiivinen asia oli roskat. Olen aina sanonut, että Italialla on monet kasvot. Roskat Italiassa ei ole meille uusi asia, vaan sen on aina retkillä nähnyt, että niitä alkaa ilmestymään vähemmän ja enemmän pian Como- ja Gardajärvien jälkeen. On ihmetelty Venetsian eteläpuolella olevan Chioggian roskasuutta ja monet kerrat aivan leirintäalueen aidan takaa olevia roskaläjiä.

Toinen ikävä asia oli se, että joululoma loppui aivan liian nopeasti. Joululoma oli erittäin onnistunut. Saimme paljon aurinkoa ja nähtiin paljon uusia asioita ja maisemia. Mantelipuut olivat alkamassa kukkimaan. Myös muuta kukkaloistoa oli mukavasti.
 

Kreemiä ja ricottajuustoa! Usein poikkesimme kahvila-konditoriasta (pasticceriasta) ostamassa kaikenlaista hyvää. Mukaan lähti erilaisia marsipaani-, manteli-, muro- ja pistaasikeksejä. Mukaan myös lähti herkulliset cannolit, erimakuiset pandorokakut sekä arancinit. Ricottajuusto täytteenä monessa oli herkkullista. Myös riisipallot, arancinit.


Vaikka yövyimme vanhojen kaupunkien muureilla, parkkipaikoilla ja merenrannoilla, niin missään emme kokeneet oloamme turvattomaksi. Yhtään yötä ei vietetty edes keskenämme "puskissa", vaan aina oli muitakin karavaanareita matkailuautoissa yöpymässä. Ihmisten olo ja elo Sisiliassa oli rauhallista. Liikennekin rauhallista.

Jatkan kuvien parsissa.

©Soleil

27.9.2022: Kuvia ja reissuja paljon,

mutta minkäs sille teet,

että toivoton on kuvien suhteen tilanne, kun 30-40 tuhatta kuvaa on läpikäymättä vuoden ajalta. Syyskuun 2021 kahden viikon Dolomiitti lomalta asti. Jonkin aikaa kun napsuttelee kuvia, niin pian taas hiirikäsiongelma alkaa oireilemaan selkärangasta asti.

Kun vuosi sitten saimme toisen ja vuodenvaihteessa kolmannen koronarokotteet, niin olemme tuon jälkeen reissanneet normaalisti. Yleensä joka toinen viikonloppu ja sitten muutama pitempi reissu. Marraskuussa 2021 teimme reilun viikon ja vajaan 20 linnan kierroksen Rein-joki varressa.

Vuodenvaihteen 2021-2022 reilun kolme viikkoa kiertelimme Espanjan puskissa ja luontokohteissa. Kahden yön reissun teimme rannikolle, mutta sen ruuhkasta palasimme pian luonnon rauhaan.

Pääsiäisen jälkeen reilu kaksi viikkoa kiertelimme Baijerin metsän kohteita katselle.

Touko- kesäkuun vaihteessa reilu kaksi viikkoa vierähti Sveitsin vuorilla, niin kuin viimeisin kaksi viikkoa elokuun loppu puolellakin. Viimeisimmän reissun kuvia en ole edes vielä katsellut. Yksi hienoimmista päivistä oli kun nousimme jyrkän lehmien kulkureitin Sveitsin suurimalle Alppiniitylle. Edellispäivänä seurasimme kun loput 500 elukasta laskeutuivat kesälaitumilta alas.




Näinä pitemmillä lomilla olemme taas saaneet kokea huikeita maisemanäkymiä laaksoissa ja vuorilla. Yövytty mökkiautossa yli kahden kilometrin korkeudessa. Sekä tehty ikimuistoisia vaellus- ja pyöräretkiä. Nähty ja seurattu useamman kerran uljaiden partakorppikotkien elämää Alpeilla. Nautittu purojen, koskien ja vesiputouksien näkymistä sekä äänistä. Paljon nähty paikkoja ja maisemia joihin vain pääsee kävellen tai pyörällä tuntien mittaisella pienellä rehkimisellä. Pääajatuksena se ettemme kiireellä pilaa lomaa ja retkiä. Parempi viipyä ja nauttia enemmän, kuin kulkea tukkaputkella kiirehtien.

Vuoden aikana emme ole yöpyneet leirintäalueella kuin alle viisi yötä. On paljon suurempi kokemuksen- ja näkemisen kokemus yöpyä muualla. Jonkin verran on käytetty matkaparkkeja (stellplatz), mutta useimmin ulkoiluparkkipaikkoja sekä maksullisia parkkipaikkoja joissa saa yöpyä. Täältä, park4night, löytyy useimmin se kiva yöpaikka.

Viime viikonloppuna oltiin Schwäbisch Hallissa. Tulevanakin on tarkoitus lähteä johonkin. Vielä olisi loppuvuodelle muutama viikko lomaa jäljellä.

Työn alla on YouTubeen yksi 16 kilometrin vaellus vuoden takaa Auronzohüttelta. Taitaa jäädä tämä iso urakka kaikkien kuvien osalta kesken?

©Soleil

18-20.3.2022: Lisää nähtävyyksiä

Edellispäivän linnakierrokselle jatkoa. Eikä nämä aivan heti onneksi lopu, kun Saksassa on yli 25 000 palatsia, linnaa ja linnoitusta sekä yli 2000 luostaria.






Marraskuun linnakierroksella katselimme vajaat 20 linnaa. Tuon reilun viikon reissun kuvat ovat vielä läpikäymättä. Vuosien aikana on aika monta muutakin linnaa, linnaketta ja luostaria katseltu. Suosikki linnojeni kärkeä ovat Residenzschloss Ludwigsburg, Burg Hohenzollern, Schloss Lichtenstein ja Hohenzollernschloss Sigmaringen. Ei ole oma ykkössuosikki edes upeissa maisemissa oleva tunnettu turistipaikka Schloss Neuschwanstein.

20.3.2022: Olimme hiljaisen ja hyvin nukutun yön jälkeen saaneet herätä kuvan maisemissa. Ulkona aurinko porotti ja lintuset olivat keväästä innoissaan.




Lähdimme heti aamusta reippailemaan. Rakastan Saksan sunnuntairauhaa. Kaupatkin ovat kiinni. Se on niin ihanaa, kun on yksi päivä viikossa virallisesti pyhitetty rauhoittumiseen. On vapaus vaan laiskotella tai lähteä kiireettömästi ulkoilemaan. Sunnuntai aamupäivisin saksalaiskylät ovat kuolleen hiljaisia. Yleensä ruokaravintolatkin avaavat ovensa vasta myöhempään iltapäivällä.







Burg Hohenrechbergin linna ei ollut vielä auki joten jatkoimme matkaa.





Tästä suoraa linnuntietä on matkaa Zürichiin 180kn, Innsbruckiin 210kn, Roomaan 800km, Barcelonaan 1000km,..








Olimme edellispäivänäkin saaneet ihastella näitä hienoja kukkulamaisemia eli Swabian ja Franconian vuoria.


Rechbergin laella oli St. Maria pyhienvaelluskirkko, hautausmaa, näköalatasanne, sodan muistomerkki ja ravintola.





Tästä matkaa Pariisiin 500km, Lontooseen 750km, Osloon 1250km,..

















Laskeuduimme vuorelta alas ja vielä matkalla ihastelimme näitä maisemia.





Suunnilleen tämä kartan Ritarin polku kierrettiin.


Jatkoimme matkaa ajateltuun tämän päivän pääkohteeseen. Kevät oli todella, kun kukkasia oli päivä päivältä enemmän ja jotkut puutkin jo kukkivat.


Ihmettelin jo kaukaa mökkiauton ikkunasta miksi Kloster Lorchin pihalla on valkoisia telttoja ja autoja kukkulalla paljon. Lähemmäs päästyä kaupunkia parkkipaikat olivat täynnä ja ihmisiä kävellen menossa luostarille päin. Me ei edes ylös kukkulalle lähdetty jonottamaan. Mökkiauton saimme parin kilometrin päähän parkkiin. Netistä tutkimme, että luostarilla on tänä viikonloppuna puutarhamessut. Tulimme siihen tulokseen, että luostarin jätämme tällä reissulla katselematta. Ei me lähdetä tuollaiseen ihmispaljouden keskelle tämmöisenä aikana.


Vauhdista otettu kuva mukavan näköisestä pankkirakennuksesta.


Linnat ja luostarit eivät häviä. Niitä oli kotimatkallakin monen kukkulan päällä. Yhteen kuvaankin sai vauhdista kaksi mahtumaan.


Kiitollisine mielin palasimme viikonloppureissulta kotiin. Olimme taas nähneet monta kaunista näkymää sekä nähneet uusia asioita vieläpä kivassa kevätsäässä.

©Soleil

Ps. Edellispäivän kävelyretki.


Aina viikonloppureissukin on suuri elämys. On kyliä ja kaupunkeja 2-3 kilometrin välein, jopa tiheämmin. Kukkuloilla, metsissä ja peltoaukeilla kaikenlaista säilytettyä entisaikojen historiaa sekä nykyaikaa. On mahtavat puitteet ulkoiluun. Minulla on usein jopa tunne, että sitä on aina viikonloppureissullakin Saksassa ulkomaanmatkalla vaikka kotona onkin, kun nähtävää kiinnostavaa ja uutta on niin paljon. 
https://soleilinretket.blogspot.com/2022/03/18-2032022-joka-paikassa-on-nahtavaa.html