Olemme ulkomailla asuva suomalainen pariskunta ja kotimme on ollut tammikuusta 2011 Saksassa. Vapaa-ajalla kurvailemme matkailuautolla pitkin Eurooppaa. Luontokohteet on kiinnostuksen kohteemme numero yksi. Vuoret ovat suuri intohimomme. Teemme vaellus- ja pyöräretkiä, bongailemme lintuja sekä etsimme geokätköjä. Välillä käymme myös tutustumassa kaupunkeihin. Takanamme on matkailua henkilöautolla vuodesta 1987 lähtien ja matkailuautoilua vuodesta 2000 ympäri Eurooppaa.
Pfrunger -Burgweiler Ried luonnonsuojelualue on lounais-Saksan toiseksi suurin kosteikko- ja nummialue. Saimme ihmetellä metsästä löytyviä taideteoksia.
Olimme aamupäivällä tehneet mukavan metsäretken
opas-Kissan ja Ketun kanssa rotko- ja jokimaisemissa, 4-6.3.2022: Oppaana Kissaja seuralaisena Kettu. Iltapäivällä ajelimme toiseen luontokohteeseen, jossa
maisemat olivat tasaisemmat.
Ajelimme tälle parkkipaikalle. josta lähdimme
sitten pienelle kierrokselle.
Ensin suuntasimme korkeuksiin katselemaan maisemia tornista, Bannwaldturm.
Noustavana oli 219 porrasta ja 38.8 metriä ylöspäin. Helpostihan se sujui.
Kivat olivat maisemat, mutta vuoret eivät näkyneet, kun Bodensee-järvi nostatti usvaa eteen. Perjantai-iltana vuoret näkyi vähän saavuttaessamme yöpaikkaamme parkkipaikalle.
Mukavia luonnontilassa olevia maisemia.
Pitemmänkin lenkin olisi voinut kävellä, mutta oli katseltava yöpaikka ja nälkäkin kurni jo vatsaa.
Voi kuinka kiitollinen olen näistä saksalaisista maalaismaisemista. Ne ovat niin kauniita ja siistin näköisiä. Peltoalueet ovat hyvin hoidettuja. Kukkuloilla on monesti koristuksena linna tai kirkko. Luonnon rauhaa ja luontopaikkoja löytyy paljon, joka paikasta. Voi ajatella, että joka pellon ja metsän laitamilla on ulkoiluparkkipaikka. Joka pellolla ja metsässä on merkittyjä reittejä, niin teitä pyöräilyyn ja polkuja kävelyyn. Tätä kaikkea ihmettelen vielä yhdentoista vuoden jälkeenkin, kuinka täällä on luotu mahtavat puitteet ulkoiluunkin. Ei tarvitse luonnossa ryteiköissä kulkea.
Ajelimme tälle ulkoiluparkkipaikalle yöksi, jossa oli grillipaikka mökin ja vessan kera.
6.3.2022 sunnuntai aamu valkeni maa kuurassa. Pakkasta oli peräti kuusi astetta joka on talven ennätys.
Olimme Pfrungen-kylän lähellä yöpyneet. Yö oli hiljainen. Ei edes kukaan auto käynyt parkkipaikalla. Näitä kuvia ottaessa vain yksi mies ulkoilutti koiraa lähimailla.
Ajelimme aamutoimien jälkeen tänne parkkiin ja lähdimme katselemaan nummijärvialuetta.
Kaunis mäntykuja.
Täällä lammen rannalla alkoi olemaan taidetta.
Ja metsän puolella kauniita puuveistoksia ja pieni mökki.
Kyllä näitä taideteoksia kelpasi ihmetellä.
Jos kotikulmilla asustaa majavia, mutta niiden puiden kaatojäljistä päätellen monessa muussakin paikassa tällä Saksassa. Täälläkin oli heidän kulkureittejä ja työnjälkiä useamman lammen rannalla.
Tämä oli lintujensuojelualuetta. Lintuja oli aika paljon. Ei mitään uutta lajia bongattu, eikä nähty nytkään laulujoutsenta.
Tässä meidän reitti. Oli mukava luontoviikonloppu
ja aivan uusilla nurkilla.
Niin hauska muisto viikonloppureissun lauantaipäivän metsäretkeltä Schmaleggin ja Rinkenburgin rotkoilla, missä tallustelimme siltojen kautta Schmaleggin vesiputoukselle.
6.9.2021: Huutikuun lopusta asti oli ajatuksissa ja puheissa
ollut vain muutoton suunnittelu, sen toteutus ja uuden kodin järjestys. Saimme ensimmäiset
koronarokotteet pian kesäkuussa, kun ikä- ja riskiryhmärajoitus poistui. Kesä-
ja heinäkuun vaihteessa hyvästelimme kodin jossa olimme reilut kymmenen vuotta
asuneet ja muutimme uuteen kotiin saksalaisessa kotikylässämme melkoisen sekamelskan
keskelle. Muuton teimme kahdestaan yli kolmenkymmenen asteen lämmössä. Tavaraa oli vielä ison hävityksen jälkeen melkoisesti. Heinäkuussa saimme toisen koronarokotteen.
Reissuun teki kovasti mieli mutta ei me voitu sekamelskaa jättää. Leirielämää
vietimme uudessa kodissa laatikoiden ja kasaushommien keskellä. Teimme ruoka parvekkeella
kaasulla ja yhdellä induktiolevyllä sisällä. Astioiden pesupaikkana oli uusi
iso kylpyamme, kun kodissamme ei ollut keittiöt. Ainoastaan pesuhuoneessa oli
käsienpesulavuaari, amme, wc-istuin ja suihku. Kaikki muu puuttui verhotaigoista
lähtien. Edessä oli monta isoa ostosta kaapeista ja keittiöstä lähtien. Saimme
keittiön valmiiksi juuri ennen tätä lomaa. Olimme väsyneitä ja loman tarpeessa.
Oli vihdoin hyvä saada jotakin muutakin ajateltavaa, kuin kaapit ja uuden kodin
järjestäminen vaikka se mieluinen ja toivottu muutos olikin.
Illasta lähdimme reilun kahden viikon lomalle. Tätä lomaa ei
oltu suunniteltu, vaan ajattelimme olla ja kulkea niin kuin yleensäkin, sen
hetken fiiliksen mukaan. Olimme vain varanneet paikan yhdeltä leirintäalueelta.
Yöksi jäimme tien varteen Isar-joki varteen tälle parkkipaikalle.
Tähän näkymään tien varteen oli mukava käydä nukkumaan ja
aamulla myös herätä. Tunne, että lomalla olimme oli mukava.
7.9.2021: Matka
jatkui kirrettömästi ja usein pysähdellen. Sylvensteinsee järvellä ei tällä
kerralla pysähdytty eikä Sylvensteinin padolla - Staumauer
Sylvensteinspeichersee.
Walchenklammin rotkolla kävimme tekemässä pienen kävelyretken,
kun ei oltu tätä ennen nähty.
Matka jatkui.
Aina ei näillä pienillä teillä vanhan kylän kohdalla tie ole
leveä.
Ajelimme metsäparkkiin Tatzelwurmin
vesiputouksien lähelle Auerbach-joen
äärelle, Parkplatz Auerbach.
Tatzelwurmin vesiputoukset Oberer
Wasserfall ja Unter Wasserfall.
Ylempi vesiputous.
Tässä reitti alemmalle.
Vesi putoaa kahden putouksen matkalla alas rotkoon 95 metriä.
Tämä alempi vesiputous oli korkeampi. Putouksen yläpuolella
näkyi myös kivasti kävelysilta.
Näissä
Auerbach-joen näkymissä vietimme illan ja yö monen muun karavaanariporukan
kanssa. Voi miten ihana rentouttava oli veden kohina ja solina. Aivan parasta
raskaiden kuukausien jälkeen.
8.9.2021: Aamulla oli parkkipaikalla 800 metrin korkeudessa vähän sumuista,
mutta pian lämmittävä aurinko kuvasi sen ilmasta pois. Matkamme jatkui.
Voi miten rakastankaan näitä idyllisiä maisemia ja
pikkuteitä jotka kulkevat maalaiskylien läpi. Tie kulki pienen matkan Itävallan
puolella. Nyt oli vapaata kulkea, mutta vielä oli rajalla näkyvissä kuinka
täällä ei hetki sitten saanut kulkea vapaasti.
Tämä Ramsaun, Berchtesgaden, Schönau am Königsseen
alue järvineen vesiputouksineen ja vuoren rinteineen eli Berchtesgadenin
kansallispuisto on kauneinta Saksaa. Tänne on aina kaipaus ja ikävä.
Päätieltä eikä venekyydiltä voi nähdä ja kokea paikkaa, niin kuin me olemme
kokeneet vaellus- ja pyörärekillä vuorenrinteillä seikkaillessa.
Tässä ei seikkailua ole, mutta oli kyllä kiva veneretki Hinterseellä, 30.6-16.7.2017Loma: 3.osa, ARVOKKAITA HETKIÄ.
Tai vaikkapa tämä pyöräily- vaellusretki ylös vuorille.
- aluksi pyöräilyä 4,5 kilometriä 173 nousumetrillä
- vaellus 9.4 kilometria 860 nousumetriä
- lopuksi pyöräilyä 6.4 kilometriä 96 nousumetrillä
Ja niin monta muuta.
Voisimme vaikka viikonloppuna käydä, mutta viime käynnistä on taas
mennyt aikaa. Tässä aikaisempia juttuja.
Ajelimme Camping-Resort Allwegleheniin.
Olisimme halunneet täällä viettää viikon verran aikaa tai meidän tapamme mukaan
pitää leirintäaluetta tukikohta josta teemme vaellus- ja pyöräilyretkiä
ympäristöön. Kun viime vuoden lopusta alku kesään olivat lähes kaikki paikat
seitsemän kuukautta kiinni, niin nyt kun koronapandemia tilanne oli parempi ja
ihmiset olivat saaneet rokotteita oli muitakin lomalaisia liikkeellä. Saimme
harmillisesti paikan vain kolmeksi yöksi. Täällä täytyi olla esittää
rokotustodistus tai tuore testitulos. Rokottamattomilla piti käydä
leirintäalueen ulkopuolella parinpäivän välein testissä myös.
Ilma oli helteinen. Mikäpä tässä oli
katsella Watzmannin huippua ja muistella kuinka me pyöräilimme Kührointhüttelle.
Matkaa sinne ei ollut kuin 12 kilometriä 830 nousumetrillä. Siitä meillä oli
tarkoitus nousta kävellen Watzmannhausille. Matkaa olisi ollut reilu kolme
kilometriä reilulla viidelläsadalla nousumetrillä. Olimme tuolloin hyvässä kunnossa,
joten tuo ei olisi ollut iso juttu. Niinhän siinä sitten kävi, että Watzmannhausille
päin laskeutuivat paksut pilvet, eikä siinä ollut järkeä lähteä sumukävelylle.
Paluumatka 12 kilometrin laskulla oli niin hauska ja soratiellä pelottavakin,
kun jarrut kuumeni ja vinkui. Seuraavan päivänä piti käydä ostamassa uudet
kovemmat jarrupalat. Mielessä oli monta muutakin retkeä näissä rakkaissa ja
upeissa maisemissa. Tässä jutussa tuo retkipäivä.
Näiden veden ihanassa pauhussa ja solinassa rentoutumispäivien jälkeen oli mukava jatkaa seuraavina päivinä aivan uusille
kulmille näkemään ja kokemaan pyöräillen ja kävellen tätä hienoa
kansallispuistoa.
Taikamaa, taikamaailma, kävelin eilen sisään portista, josta en aio koskaan enää palata takaisin. Olen tullut tänne jäädäkseni, sillä tänne minä kuulun.
