14.1.2023: 101 yötä mökkiautossa 2022

 Kaikki lomat ja usein viikonloppunakin.

Loka-marraskuussa meni useampi viikonloppu, ettemme voineet lähteä reissuun, kun Mieheni viikonloppuisin kävi koulutusta ja suoritti tutkinnon saadakseen saksalaisen kalastuskortin. Koulutus sisälsi 46 teoriatuntia kalatiedettä, vesistötiedettä, vesistön suojelua ja hoitoa, tietoa välineistä ja lakitiedettä. Lisäksi 6 tuntia käytännön harjoittelua välineistöstä ja kalankäsittelystä.

Tutkintokokeeseen oli harjoiteltavana 1049 teoriakysymystä ja 54 kuvakysymystä, joista tutkintokokeessa oli 60 monivalintakysymystä. Niistä olisi saanut olla 15 tehtävää väärin ja aikaa sai käyttää 60 minuuttia, Mieheni suoritti tutkinnon 9 minuutissa 15 sekunnissa ilman yhtään virhettä. Se oli hieno suoritus ja vielä saksan kielellä!

Eli hänellä on nyt loppuelämän voimassa oleva saksalainen kalastuskortti, jos ei tee rikkomusta ja oteta korttia pois. Hintaa tälle kaikkinensa tuli yli 400 euroa.

Kalastaa täällä asuvana ilman kalastuskorttia ei ole sallittua. Edes minä en saa Mieheni kalastamaa kalaa kalastaa sankosta. Se onkin hankala paikka minulle, joka olen syntynyt kalastamaan.

Säännot ja rajoitukset kalastaa täälläpäin Euroopaa on tiukat. Osavaltioilla ja kantoneilla kun on vielä omia sääntöjä ja rajoituksia. Ei saa edes kalanruotoja jättää vesistön rannalle.

Nyt Miehelleni ja minulle seuralaisena aukeaa paremmat mahdollisuudet kalastaa myös Sveitsissä, Itävallassa ja Italiassa, kun taskussa on saksalainen kalastuskortti. Esim. Sveitsissä ei tarvitse suorittaa koulutusta ja koetta vaan saksalaisella kalastuskortilla on oikeutettu ostamaan sveitsiläisen kalastuskortti. Taas Itävallassa voi saksalaisella kalastukortilla ostaa lyhytaikaisen kalastuskortin. Sveitsihän on yksi perhokalastajan paratiiseistä.

Viime vuosina olemme löytäneet Sveitsin aivan uudella tavalla, kun olemme oppineet, että siellä voi yöpyä muuallakin kuin leirintäalueilla. Meidän luontomatkailijoiden paikka ei ole ahtaat leirintäalueet, joista ei näe mihinkään. On paljon parkkipaikkoja, joissa saa luvallisesti yöpyä, myös matkailuautojen parkkipaikkoja, maksua vastaan. Olemme löytäneet myös hienoja luvallisia "puskaparkkeja". Nämäkin asiat vaihtelevat eri osavaltioissa.

Vuonna 2022 vietimme yhteensä lähes kuukauden Sveitsin upeissa laaksoissa ja vuorilla. Nämä kaikki kuvat on meidän yöpymismaisemia Sveitsistä aivan mökkiautomme oven edestä. Kuviin sisältyy upeita muistoja niin vaellus- kuin pyöräretkiltä kuin vain ihmetellen näkymien kauneutta.

 

Tässä tämän vuoden reissut, jotka sisälsivät matkakodissamme 101 yötä.

- 17.12.2021-09.01.2022, Joululoma, Ranska-Espanja, mökkiauto 

- 4.2-6.2.2022, Sulzemoos, Donau, Saksa, mökkiauto

- 4-6.3.2022, Schmalegg, Saksa, mökkiauto

- 18-20.3.2022, Hohenstaufen, Saksa, mökkiauto

- 25-27.3.2022, Lorch, Saksa, mökkiauto

- 8-18.4.2022, Bayerischer Wald, Saksa, mökkiauto

- 6-8.5.2022, Colmberg, Saksa, mökkiauto

- 20-22.5.2022, Oberstdorf, Saksa, mökkiauto

- 25.5-6.6.2022, Valais-laakson kierros, Sveitsi, mökkiauto

- 15-19.6.2022, Überlingen, Saksa, mökkiauto

- 1-3.7.2022, Munderkingen, Saksa, mökkiauto

- 8-10.7.2022, Bad Urach, Saksa, mökkiauto

- 15-17.7.2022, Bad Ditzenbach, Saksa, mökkiauto

- 29-31.7.2022, Ederheim, Saksa, mökkiauto

- 6-7.8.2022, Sontheimer Höhle, Saksa, mökkiauto

- 12-14.8.2022, Pfronten, Saksa, mökkiauto

- 26.8-11.9.2022, Vuorikierros - Kandersteg, Sveitsi, mökkiauto

- 23-25.9.2022, Schwäbisch Hall, Saksa, mökkiauto

- 28.10-6.11.2022, Bamberg, Saksa, mökkiauto

- 12.11.2022, Augsburg, Saksa, Henkilöauto

- 15.12.2022-31.12.2022 - (8.1.2023,  Joululoma ?), mökkiauto

Lähes kaikki kuvat ovat tältä vuodelta läpikäymättä. Ja lisää niitä tuli juuri olleella joululomalla otettua yli 12 tuhatta. 

Toivon, ettei Mieheni koukkuun tartu tulevina vuosina 120 kiloinen monni. Noinkin isoja kaloja täälläpäin liikkuu. Olisimme kyllä ongelmissa tuollaisen vonkaleen kanssa.

Hauskoja juttuja kalojen elämästä sitä on tullut kuultua Mieheni kalastuksesta opiskellessa. Esim. kuinka uros-kolmipiikki tekee pesän, johon kutee naaraan kanssa ja jota uros jää sitten vartioimaan.

Joululomamme vietimme aivan uudessa kohteessa. Emme kuitenkaan tällä kertaa joulumaassamme Espanjassa.

Olemme auringosta, lämmöstä ja näkemisistämme innoissamme.

©Soleil

Ps. Hiirikäsiongelman takia en ole pystynyt kuvia läpi käymään, mutta jotakin joskus. Kymmeniä tuhansia kuvia on viime vuosilta tuosta syystä läpi käymättä. Jotakin välillä olen silti tehnyt. YouTubeen olen halunnut tallentaa syyskuulta 2021 kaksi vaellusretkeä Dolomiiteilla. Toinen oli 16 kilometrin pituinen. Tuokin reissu olisi mukava loppuun käydä.

Yritän hiirikäsiongelman kanssa saada jotakin aikaan.

©Soleil

27.9.2022: Kuvia ja reissuja paljon,

mutta minkäs sille teet,

että toivoton on kuvien suhteen tilanne, kun 30-40 tuhatta kuvaa on läpikäymättä vuoden ajalta. Syyskuun 2021 kahden viikon Dolomiitti lomalta asti. Jonkin aikaa kun napsuttelee kuvia, niin pian taas hiirikäsiongelma alkaa oireilemaan selkärangasta asti.

Kun vuosi sitten saimme toisen ja vuodenvaihteessa kolmannen koronarokotteet, niin olemme tuon jälkeen reissanneet normaalisti. Yleensä joka toinen viikonloppu ja sitten muutama pitempi reissu. Marraskuussa 2021 teimme reilun viikon ja vajaan 20 linnan kierroksen Rein-joki varressa.

Vuodenvaihteen 2021-2022 reilun kolme viikkoa kiertelimme Espanjan puskissa ja luontokohteissa. Kahden yön reissun teimme rannikolle, mutta sen ruuhkasta palasimme pian luonnon rauhaan.

Pääsiäisen jälkeen reilu kaksi viikkoa kiertelimme Baijerin metsän kohteita katselle.

Touko- kesäkuun vaihteessa reilu kaksi viikkoa vierähti Sveitsin vuorilla, niin kuin viimeisin kaksi viikkoa elokuun loppu puolellakin. Viimeisimmän reissun kuvia en ole edes vielä katsellut. Yksi hienoimmista päivistä oli kun nousimme jyrkän lehmien kulkureitin Sveitsin suurimalle Alppiniitylle. Edellispäivänä seurasimme kun loput 500 elukasta laskeutuivat kesälaitumilta alas.

Näinä pitemmillä lomilla olemme taas saaneet kokea huikeita maisemanäkymiä laaksoissa ja vuorilla. Yövytty mökkiautossa yli kahden kilometrin korkeudessa. Sekä tehty ikimuistoisia vaellus- ja pyöräretkiä. Nähty ja seurattu useamman kerran uljaiden partakorppikotkien elämää Alpeilla. Nautittu purojen, koskien ja vesiputouksien näkymistä sekä äänistä. Paljon nähty paikkoja ja maisemia joihin vain pääsee kävellen tai pyörällä tuntien mittaisella pienellä rehkimisellä. Pääajatuksena se ettemme kiireellä pilaa lomaa ja retkiä. Parempi viipyä ja nauttia enemmän, kuin kulkea tukkaputkella kiirehtien.

Vuoden aikana emme ole yöpyneet leirintäalueella kuin alle viisi yötä. On paljon suurempi kokemuksen- ja näkemisen kokemus yöpyä muualla. Jonkin verran on käytetty matkaparkkeja (stellplatz), mutta useimmin ulkoiluparkkipaikkoja sekä maksullisia parkkipaikkoja joissa saa yöpyä. Täältä, park4night, löytyy useimmin se kiva yöpaikka.

Viime viikonloppuna oltiin Schwäbisch Hallissa. Tulevanakin on tarkoitus lähteä johonkin. Vielä olisi loppuvuodelle muutama viikko lomaa jäljellä.

Työn alla on YouTubeen yksi 16 kilometrin vaellus vuoden takaa Auronzohüttelta. Taitaa jäädä tämä iso urakka kaikkien kuvien osalta kesken?

©Soleil

Syyskuunloma 2021, 1-Osa: Veden ihanassa pauhussa ja solinassa

Päivät 6-8.9.2021:

Elämä on kuin virtaava joki.

Vapaana virtaava vesi kiertää esteet sujuvasti.

Voisin vain sallia kaiken tapahtua ja olla mukana elämän virrassa.

Osaisinpa nauttien katsella miten kaikki sujuu ja elämä virtaa.

Olen osa tätä kaikkea ja se riittää.

Olen kokemassa tätä elämääni, se on tarkoitukseni.

©RunoTalo

6.9.2021: Huutikuun lopusta asti oli ajatuksissa ja puheissa ollut vain muutoton suunnittelu, sen toteutus ja uuden kodin järjestys. Saimme ensimmäiset koronarokotteet pian kesäkuussa, kun ikä- ja riskiryhmärajoitus poistui. Kesä- ja heinäkuun vaihteessa hyvästelimme kodin jossa olimme reilut kymmenen vuotta asuneet ja muutimme uuteen kotiin saksalaisessa kotikylässämme melkoisen sekamelskan keskelle. Muuton teimme kahdestaan yli kolmenkymmenen asteen lämmössä. Tavaraa oli vielä ison hävityksen jälkeen melkoisesti. Heinäkuussa saimme toisen koronarokotteen. Reissuun teki kovasti mieli mutta ei me voitu sekamelskaa jättää. Leirielämää vietimme uudessa kodissa laatikoiden ja kasaushommien keskellä. Teimme ruoka parvekkeella kaasulla ja yhdellä induktiolevyllä sisällä. Astioiden pesupaikkana oli uusi iso kylpyamme, kun kodissamme ei ollut keittiöt. Ainoastaan pesuhuoneessa oli käsienpesulavuaari, amme, wc-istuin ja suihku. Kaikki muu puuttui verhotaigoista lähtien. Edessä oli monta isoa ostosta kaapeista ja keittiöstä lähtien. Saimme keittiön valmiiksi juuri ennen tätä lomaa. Olimme väsyneitä ja loman tarpeessa. Oli vihdoin hyvä saada jotakin muutakin ajateltavaa, kuin kaapit ja uuden kodin järjestäminen vaikka se mieluinen ja toivottu muutos olikin.

Illasta lähdimme reilun kahden viikon lomalle. Tätä lomaa ei oltu suunniteltu, vaan ajattelimme olla ja kulkea niin kuin yleensäkin, sen hetken fiiliksen mukaan. Olimme vain varanneet paikan yhdeltä leirintäalueelta. Yöksi jäimme tien varteen Isar-joki varteen tälle parkkipaikalle.

Tähän näkymään tien varteen oli mukava käydä nukkumaan ja aamulla myös herätä. Tunne, että lomalla olimme oli mukava.

7.9.2021: Matka jatkui kirrettömästi ja usein pysähdellen. Sylvensteinsee järvellä ei tällä kerralla pysähdytty eikä Sylvensteinin padolla - Staumauer Sylvensteinspeichersee.

 Walchenklammin rotkolla kävimme tekemässä pienen kävelyretken, kun ei oltu tätä ennen nähty.

Matka jatkui.

Aina ei näillä pienillä teillä vanhan kylän kohdalla tie ole leveä.

Ajelimme metsäparkkiin Tatzelwurmin vesiputouksien lähelle  Auerbach-joen äärelle, Parkplatz Auerbach.

Tatzelwurmin vesiputoukset Oberer Wasserfall ja Unter Wasserfall.

Ylempi vesiputous.

Tässä reitti alemmalle.

Vesi putoaa kahden putouksen matkalla alas rotkoon 95 metriä.

Tämä alempi vesiputous oli korkeampi. Putouksen yläpuolella näkyi myös kivasti kävelysilta.

Mukavassa veden pauhussa ja vuorimaisemissa sijaitsee Feuriger Tatzlwurm - Hotelresort & SPA.

Näissä Auerbach-joen näkymissä vietimme illan ja yö monen muun karavaanariporukan kanssa. Voi miten ihana rentouttava oli veden kohina ja solina. Aivan parasta raskaiden kuukausien jälkeen. 

8.9.2021: Aamulla oli parkkipaikalla 800 metrin korkeudessa vähän sumuista, mutta pian lämmittävä aurinko kuvasi sen ilmasta pois. Matkamme jatkui.

Voi miten rakastankaan näitä idyllisiä maisemia ja pikkuteitä jotka kulkevat maalaiskylien läpi. Tie kulki pienen matkan Itävallan puolella. Nyt oli vapaata kulkea, mutta vielä oli rajalla näkyvissä kuinka täällä ei hetki sitten saanut kulkea vapaasti. 

Tämä Ramsaun, Berchtesgaden, Schönau am Königsseen alue järvineen vesiputouksineen ja vuoren rinteineen eli Berchtesgadenin kansallispuisto on kauneinta Saksaa. Tänne on aina kaipaus ja ikävä. Päätieltä eikä venekyydiltä voi nähdä ja kokea paikkaa, niin kuin me olemme kokeneet vaellus- ja pyörärekillä vuorenrinteillä seikkaillessa.

Tässä ei seikkailua ole, mutta oli kyllä kiva veneretki Hinterseellä, 30.6-16.7.2017Loma: 3.osa, ARVOKKAITA HETKIÄ.

Tai vaikkapa tämä pyöräily- vaellusretki ylös vuorille.

- aluksi pyöräilyä 4,5 kilometriä 173 nousumetrillä

- vaellus 9.4 kilometria 860 nousumetriä

- lopuksi pyöräilyä 6.4 kilometriä 96 nousumetrillä

Ja niin monta muuta.

Voisimme vaikka viikonloppuna käydä, mutta viime käynnistä on taas mennyt aikaa. Tässä aikaisempia juttuja.

- 30.6-16.7.2017Loma: 1.osa, RENTOUTUMASSA
- 30.6-16.7.2017Loma: 2.osa, IHASTELEMASSA VUORIA
- 30.6-16.7.2017Loma: 3.osa, ARVOKKAITA HETKIÄ
- 30.6-16.7.2017Loma: 4.osa, AIVAN KUIN VUONOLLA

18-26.10.2014, Berchtesgaden

- 1-osa, Lisää ihastumista

- 2-osa, Tunteita laidasta laitaan

- 3-osa, Talvinen satumaa kesken ruskaloman

15-18.8.2013, Berchtesgaden

- PIENIÄ ASKELIA UPEISSA MAISEMISSA

17-20.8.2012, KEHLSTEINHAUS-KOTKANPESÄ

- https://soleilblogi.blogspot.com/2012/08/17-2082012-kehlsteinhaus-kotkanpesa.html

Ajelimme Camping-Resort Allwegleheniin. Olisimme halunneet täällä viettää viikon verran aikaa tai meidän tapamme mukaan pitää leirintäaluetta tukikohta josta teemme vaellus- ja pyöräilyretkiä ympäristöön. Kun viime vuoden lopusta alku kesään olivat lähes kaikki paikat seitsemän kuukautta kiinni, niin nyt kun koronapandemia tilanne oli parempi ja ihmiset olivat saaneet rokotteita oli muitakin lomalaisia liikkeellä. Saimme harmillisesti paikan vain kolmeksi yöksi. Täällä täytyi olla esittää rokotustodistus tai tuore testitulos. Rokottamattomilla piti käydä leirintäalueen ulkopuolella parinpäivän välein testissä myös.

Ilma oli helteinen. Mikäpä tässä oli katsella Watzmannin huippua ja muistella kuinka me pyöräilimme Kührointhüttelle. Matkaa sinne ei ollut kuin 12 kilometriä 830 nousumetrillä. Siitä meillä oli tarkoitus nousta kävellen Watzmannhausille. Matkaa olisi ollut reilu kolme kilometriä reilulla viidelläsadalla nousumetrillä. Olimme tuolloin hyvässä kunnossa, joten tuo ei olisi ollut iso juttu. Niinhän siinä sitten kävi, että Watzmannhausille päin laskeutuivat paksut pilvet, eikä siinä ollut järkeä lähteä sumukävelylle. Paluumatka 12 kilometrin laskulla oli niin hauska ja soratiellä pelottavakin, kun jarrut kuumeni ja vinkui. Seuraavan päivänä piti käydä ostamassa uudet kovemmat jarrupalat. Mielessä oli monta muutakin retkeä näissä rakkaissa ja upeissa maisemissa. Tässä jutussa tuo retkipäivä.

Näiden veden ihanassa pauhussa ja solinassa rentoutumispäivien jälkeen oli mukava jatkaa seuraavina päivinä aivan uusille kulmille näkemään ja kokemaan pyöräillen ja kävellen tätä hienoa kansallispuistoa.

Taikamaa, taikamaailma, kävelin eilen sisään portista, josta en aio koskaan enää palata takaisin. Olen tullut tänne jäädäkseni, sillä tänne minä kuulun.

- runotalo.fi -

©Soleil