26.3.2023: Kukkasia ja haikaroita

Viikolla lopulle kaksikymmentä lämmintä, mutta viikonloppuna alle kymmenen ja kovia sadekuuroja.

Jonkin aikaa ovat iloista kevätsuhinaa pitäneet jo mustarastaat. Nyt ovat saapuneet haikarat ja monet muut muuttolinnut. Oli mukavan näköistä kun haikarat siivet humisten lentelivät ja kantoivat suussaan pesään risuja.

Sunnuntaikävelyllä jo mukavasti puut vihersivät. Välillä satoi kovasti vettä ja hetken päästä aurinko paistoi. Jouduimme pitämään sadetta eräässä parkkitalossa.




Kukat ihanasti kukkivat.















Se minun toteamus, että Saksassa on lähes joka kylässä ja pikkukaupungissa nähtävää on niin totta. Tämä sunnuntain kävelyretki tehtiin kauempana pikkukaupungissa jossa olemme useita kertoja käyneet, mutta jälleen oli todettava, että monta uutta asia ja juttua näimme. 














Tälle reitille ei sattunut yhtään magnoliapuuta, mutta nekin ovat juuri aukaisemassa kauniit kukkansa.

©Soleil

18-19.3.2023: Pepputreeniä 57 kilometriä

Saksani on metsien rauhallisuutta ja paljon kauniita peltomaisemia sekä näin keväällä runsasta lintujen viserrystä ja upean kukkaloiston puhkeamista pyörä- ja kävelyreittieni varsilla.

Lauantaina aamupäivästä läksimme kevään ensimmäiselle pyöräretkelle kahvia termospullossa ja pienet eväät mukana. Viimeksi olimme pyöräilleet ihanalla joululomalla tammikuun alussa Sisilian läntisellä rannikolla. Sunnuntaiksi luvattiin vesisadetta, niin peltoaukeamilla oli kymmenet traktorit levittämässä lannoitteita ja virtsaa. Yhden kukkulan päällä istuessamme laskin, että edessämme oli yhtaikaa seitsemän traktoria. Joten kivojen maalaismaisemien lisäksi oli maalaistuoksutkin.


Olen sanonut ja kirjoittanut tämän monet kerrat, mutta uudestaan kirjoittaminen ei ole sekään vääryys, kun arvostaa tätä kaikkea niin paljon.

Täällä on niin hyvä lähteä peltoaukeamille ja metsiin kävelemään ja pyöräilemään. Metsät ja peltoaukeamat ovat täynnä hyväkuntoisia teitä. Tiet eivät ole yleisiäteitä, vaan ainoastaan maanomistajat ja ulkoilijat kävellen tai pyöräilen saavat niitä käyttää. Peltoaukeilla on aina päätiet tehty asfalttista tai betonista. Ainoastaan osa peltojen välisistä teistä on hiekka- tai nurmiteitä. Pelloilla ja metsissä on myös paljon merkittyjä vaellus- ja pyöräily reittikylttejä. Reitit löytyvät myös kartoista. Aina peltojen ja metsien laidoilla on ulkoiluparkkipaikkoja, joista on hyvä lähteä retkille tai karavaanarin jopa viettää yö mökkiautossaan.

Ulkoilureittien varsilla on usein nähtävää ja merkittyjä luontopaikkoja.


Alkumatka oli sinistä taivasta. Loppumatkan pilvisestä säästä huolimatta oli lopulle kaksikymmentä lämmintä.Tässä muuan kuva reitin varrelta.








Alla olevan kuvan vasemmanpuoleinen yläkuvan peltotie on betoninen.






Kevätkelloja oli useassa paikassa matkan varrella, mutta täällä metsässä niitä oli eniten.





Peppumme sai hyvän treenin 57 kilometrin ja 615 nousumetrin matkalla. Reitti kulki 500-600 metrin korkeudella merenpinnasta. Vasta 33 kilometrin jälkeen vähän tuntui. Eikä edes seuraavina päivinä sanottavasti enemmän. Minun ongelma oli taas oikea hiirikäteni, joka oli pyöräilyssä teippauksesta ja rannetuesta huilimatta aika tuskaisen kipeä.

Hieno oli ja hienolta tuntui näissä rauhallisissa maalaismaisemissa kevään ensimmäinen pyöräretkemme.



Sunnuntaina 19.3.2023 teimme vain reilun viiden kilometrin verryttelykävelyretken metsässä tarkkailen kevään etenemistä. Pilvisestä säästä huolimatta oli reilu viisitoista astetta lämmintä.

Meilläpäin on useat metsät keväällä tämän näköistä. Täälläkin metsissä alkoi tuoksumaan vähän jo sipulilta, mutta parhaat tuoksut on minusta silloin kun kukinnot alkavat vanhenemaan. Nämä metsät tuoksuvat silloin valkosipulille. Tämä sipulikasvi on karhunlaukka. Tämä metsien villivalkosipuli on kokonaan syötävä sipulista kukintoon.


Joidenkin lehtipuiden silmut alkavat aukeamaan lehdiksi. Pajupuiden kukinnot rehottavat levittäen siitepölyä.

Vieläkin yli kahdentoista vuoden jälkeen ihmettelen ja ihastelen tätä kaikkea suuresti, kun metsiin ja pelloille alkaa kukkasia puhkeamaan.


Tämä kevätesikkojen kauneus ennen kun narsissit, tulppaanit ja hyväsintit alkavat kukkimaan on jotain niin kaunista. Näitä kasvaa villinä paljon puistojen ja pihojen nurmikoilla, joskus metsässäkin.



Pian magnoliapuut kukkivat.

©Soleil


28.2.2023: Talvisen helmikuun vaihtelevat säät

Paukkupakkasta, mukavaa keväistä 10-15 asteen lämmintä sekä valkoista lumipeitettä.

Reilun kahdestoista vuoden aikana on pakkasennätys kolmantena Saksassa asumisen talvelta. Silloin elohopeamittari nousi -14-15 asteeseen. Yleensä kylmimmillään on nollan ja miinus kymmeneen asteen välillä, mutta useimmin talven kylmimmät kelit ovat nollasta miinus viiteen pakkasasteeseen yöllä. Päivällä plussan puolella aina kymmenennen lämpöasteeseen on tavallisinta lämpöä. Kerran on tammikuun lopussa ollut 18 lämmintä ja joulunpyhinä 13. Talvi on yleensä näin helmikuussa viikon kaksi, jolloin on ollut vähän värinä maassa lunta tai vain alle 10 senttimetriä.

Paukkupakkasta: Aamulla 8.2.2023 mittari näytti 10.8 pakkasastetta. Tämä on toiseksi kylmintä yli kahdentoista vuoden aikana. Tuntui hirmuiselta paukkupakkaselta.


Kevään tuntua: Nämä kukkakuvat taas ovat 19.2 metsäretkeltä. Talitiaisilla ja mustarastailla tuntui olevan alkanut keväänriemu, kun niin iloisesti metsässä ääntelivät ja lentelivät. Käpytikkoja näkyi useamman kerran jotka nekin olivat mukavan huutelevina.

Keväisen lämmintä: Kotimittari näytti useampana päivänä näin mukavia lämpölukemia.

Alla olevat kaksi kuvaa ovat auringonlaskun aikaan iltakävelyltä 21.2.2023. Säätiedotus näytti meillä olevan vielä 15 lämmintä. Lähetin nuo kuvat ja lämpötilatiedon Suomeen, niin sain sieltä vastauksen, että juuri auton mittari näytti miinus 18 astetta ja aamuksi luvataan yli kahtakymmentä pakkasastetta.

Lumipeitettä: Nämä lumiset kuvat ovat 26.2.2023 sunnuntaikävelyretkeltä. Yöllä oli nakannut maisemat tämän väriseksi.


Mikä mukavinta tänään helmikuun viimeisenä päivänä on jo lumi sulanut pois.

Lämpimämpi voisi talvi olla, mutta ei tässä valoisassa lyhyessä talvessa ole valittamista, vaan kiitollisin mielin koen nämä säät. En kaipaa ollenkaan kaamosta ja paukkupakkasia vaikka jo yli kymmenen astetta siltä tuntuu, kun on unohtanut yli kahdessatoista vuodessa miltä tuntuu kylmemmät kelit.

©Soleil

8.2.2023: Kuivakäymälä matkailuautoon?

Niin kuin vielä 1980 luvun alkupuolella lapsuuden kodissani maalla. Ilman vettä ja kemikaaleja! Puruja vaan sekaan! Tämä on uusi trendi. Pian on kemiallinen kasetti-wc vanhanaikainen!

Tuo ajatus ei saa minua innostumaan, kun muistot tulvivat mieleen tuoksuista ja öttiäisistä. Taas Mieheni joka ei ole ulkohuussia joutunut ainoana vessana käyttämään lapsuudessaan on niin innoissaan tästä uudesta ympäristöystävällisestä muoti-ilmiöstä.



















Erotteleva kuivakäymälä matkailuautossa, kun ensikertaa vuosia sitten aiheeseen törmäsin oli ajatus kauhistuttava. Tuohan on ällöttävä ja varmasti haisevakin. Ei ikinä tuollaista laiteta meidän matkakotiin.

Nykyisin jotkut vaihdattavat tai vaihtavat tuollaisen vessan upouuteen yli sadantuhannen euron matkailuautoon. Vielä sanovat, etteivät enää koskaan halua kemiallista vessaa takaisin. Taitaapa sen saada suoraa asennettuna jo tehtaalta. Joku sanoo, ettei yhden henkilön tarvitse veivillistä kakkatörppöä tyhjentää kuin kahden kuukauden välein, eikä silloinkaan hajun takia. Miten tuo voi olla mahdollista, ajattelen.

Erotteleva kuivakäymälä. On omat muoviset törpöt niin nesteelle kuin pötkylöille. Erotteleva kuivakäymälämalleja on vaikka kuinka paljon. On eri materiaaleista tehtyjä, muovista, puusta ja metallista sekä kakkatörppöä ilman veiviä ja veivillä. On törppö/sankko ja kansi- sekä tuuletinsarjoja erikseen myytävänä. Tuo antaa mahdollisuuden omalle luovuudelle tehdä sellainen istuntopönttö kuin haluaa malliltaan ja väriltään.

Sahanpurut/kuivakäymälän tavalliset kuivikeet eivät ole niitä parhaita tähän juttuun, vaan on monenlaisia eri sekoituksia, jossa on osana hiiltä eikä kissanvessan aineksetkaan huonoja ole kuullemma.

Yksi lisäasia on asentaako tämän kiinteästi vaiko irralliseksi.

Laittamalla nettiin ja YouTubeen hakusanoja, Trenntoiletten, Trenntoiletten für Wohnmobil, BioToi Trockentrenntoilette, Composting Toilets, Separating toilets, niin aiheesta löytyy juttuja ja vertailuja, nettikauppoja sekä filmejä vaikka kuinka paljon. Kuivikkeistakin löytyy testejä. Uusin messu-uutuus on Thetford-kasetti-wcn muutospaketti, Kassettentrenntoilette auf der CMT.

Laitan vain nämä kaksi linkkiä tähän aiheesta:
- Umweltfreundliche Alternative zur Chemietoilette, https://www.promobil.de/werkstatt/ratgeber-einbau-trenntoilette-wohnmobil-umruestung/
- Umweltfreundliche Camping-WCs, https://www.promobil.de/zubehoer/trenntoiletten-anbieter-autarkes-camping/


Asiaan on tutkittu ja filmejä katsottu joululoman jälkeen paljon. Mutta tuo onkin asia kuinka minun mieleni saa muutettua asiaan, kun ajatuksiin tulee ne ulkohuussista tulleet ei niin positiiviset muistot.

Hajuton ei kemiallinen vessa ja saniteettinesteetkään ole. Jo pelkästään kemikaalin tuoksu on epämiellyttävä. Astia on kesäkelillä tyhjennettävä 2-3 päivän välein. Täällä Saksassa ja monessa muussakin maassa on hyvin tyhjennyspaikkoja, mutta oma lisätyö on aina etsiä apeista tyhjennyspaikka meidän enempi luonnonpuskissa ja parkkipaikoilla yöpyjillä. Varsinkin talviaikaan monesti ovat huuhteluvesihanat suljetut. Kesällä, kun lähes kuukausi kuljetiin Sveitsissä oli useamman kerran tyhjennyspaikka hakusessa ja myös Joululomalla 2022-2023 Sisiliassa.

Ainoastaan pissa ei kokemuksien mukaan haise astiassa vaan neste ja pötkylät saavat yhdistelmän tuoksumaan. Kuulema pissatörppöä ei kannata huuhdella vedellä, joka välissä ja sitten kun huuhtelee niin törpön pitää ennen käyttöä kuivua. Istuinosan muoviosia ja törpöt voi puhdistaa vesi-etikka tai vesi-sitruunahapposeoksella. 

Potkylätörppö, jossa on veivi on tarkoitettu pitempiaikaiseksi, eikä siihen kannata paperia laittaa sekaan. Taas sankko, jossa ei ole veiviä, niin siihen voi laitaa konpostipussin tai tavallisen roskapussin tai molemmat. Voi myös nakata paperit sekaan. Pussi on helppo ottaa pois ja laitaa sekaroskikseen.

Näihin erotteleviin vessoihin on saatavana tuuletin, joka myös nopeuttaa pötkylöiden kuivumista, mutta jotkut sanovat ettei sitä välttämättä tarvita. Kissaihmisenähän tiedän, että jos Kissa on tehnyt yöllä vessaan pötkylänsä, niin ei se enää aamulla haise, kun on kuivahtanut, mutta heti tehtyä se tuoksahtaa.

Mietin sitä, että onko järkeä tuollaiseen erottelevaan kuivakäymälään laittaa 600-1200 euroa rahaa.

Tämä olisi ympäristöystävällinen järkivalinta. Antaisi myös retkille enemmän vapautta ja joustavuutta, kun ei tarvitse niin usein kulkea tyhjennyspaikkojen kautta. Pötkyläpussin kuivikkeineen voi heittää sekaroskikseen vaikka 2-3 päivän välein ja nestetörpön tyhjentää tavalliseen vessaan. Joissakin tapauksissa puunjuurelle ravinteeksi.

Uskonko someihmisten väitteisiin, etteivät ihmiset halua enää entistä kemiallista vessaa takaisin, kun ovat kuivakäymälän laittaneet matkailuautoonsa. Näitä positiivisia tarinankertojia on kyllä löytynyt netinsyövereistä paljon. Vain yksi negatiivisempi. Eräs perhe moitti hajuhaitoista, kun lapsilla menivät asiat väriin astioihin.

Voi olla, että pikkuhiljaa maalaisenkin mieli ja ajatukset alkaa muuttumaan trendikkääksi ja laitetaan erotteleva vessa mökkiautoon. :)

Tämmönen p*skajuttu tänään, kun ei ihania reissukuvia voi napsutella hiirikäsiongelman takia.

©Soleil

29.1.2023: Sunnuntain autoretki

Rakastan suuresti saksalaisia maalaismaisemia ja talvisäätä. On vain vähän lunta ja useimmiten lämpötilakin plussan puolella. 

En ikävöi lapsuuteni talvia, kun tuiskussa ja pakkasessa joutui hiihtämään yksi järven yli kouluun. En sitäkään, kun järvenjäällä oli vettä ja suksien pohjiin tarttui paukkupakkasessakin puolimetriä paksut lumimöykyt.


Teimme sunnuntaina pienen autoretken ja kävelyretken.


Etsimme kävelykierroksen aikana 14 kätköä. Tässä muutama kuva niistä sekä maisemista.




















Joidenkin lehtipuiden silmut olivat jo mukavasti turvonneita, mutta siitä kevään ihmeestä en saanut kuin epäselvän kuvan.






































Ja eräänä päivänä me koukistumme toistemme ympärille ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää, sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena, minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten, emme erkane konsana ei. -Eeva Kilpi: Laulu rakkaudesta, 1972-








Viime viikolla en joululoma kuvia voinut yhtään läpikäydä, kun hiirikäsi alkoi taas oireilemaan selkärankaan asti. Tämä vaiva on jo ollut aina välillä yli 20-vuotta, mutta pahennut viime vuosina, kun on vuosittain napsutellut kymmeniä tuhansia kuvia. Muuton jälkeen loppuvuodesta 2021 oli kaikista pahimpana ja nyt 2022 kesän ja loppuvuoden hyvä, kun en ole kuvia napsutellut vaikka niitä olen kyllä räpsinyt.


Lauantaina kävin ostamassa ergonomisesti muotoillun pystyhiiren ja hiirimaton jossa on geelirannetuki. Tavallinen hiiri saa käden jännittyneeseen asentoon, mutta pystyhiiressä käsi on rentona ja enemmän luonnollisessa asennossa. On tuntunut heti paremmalta, mutta aika näyttää kuinka tässä käy.

©Soleil