4-6.3.2022: Oppaana Kissa ja seuralaisena Kettu

Niin hauska muisto viikonloppureissun lauantaipäivän metsäretkeltä Schmaleggin ja Rinkenburgin rotkoilla, missä tallustelimme siltojen kautta Schmaleggin vesiputoukselle.

Olimme ajatelleet ajella Füsseniin tai Oberstdorfin seuduille, kun viime reissun tuonne päin olemme tehneet lokakuulla. Vuorille ennustettiin 9-10 asteen yöpakkasia, mutta emmehän halunneet tuollaisiin pakkasiin mennä vapaehtoisesti.

Katselin karttaa ja silmiin osui vesiputous. Katselin aluetta vähän tarkemmin ja totesimme, että ajellaanpa perjantai-iltana tänne urheilukentän parkkipaikalle yöksi ja luonnonsuojelualueen reunamille, Naturschutzgebiet Schmalegger und Rinkenburger Tobel. 

Auringonnousunäkymiä mökkiauton ikkunasta lauantai aamuna.

Herätessämme oli ulkona pakkasta neljä astetta, mutta aurinko pian lämmitti mukavasti ilman ja me lähdimme metsäretkelle näihin mukaviin maisemiin.

Ei pitkään saatu rauhassa kahdestaan kulkea, kun kylän laitamilta seuraamme liittyi innokas kulkija, joka tuntui tietävän minne meillä oli matka.

Tai sitten tämä opas-Kissa tiesi parhaat reitit ja kurnutelle ohjaili meitä.

Yritimme sanoa, että älä tule mukaan, mutta ei hänen mieltä saanut käännettyä.

Opas-Kissa opasti innokkaana ja jäi odottamaan, jos hiljensimme vauhtia.

Saavumme Ettishofer Ach jokivarteen.

Huomasimme, että metsässä liikkuu isokokoinen kettu kaatuneiden puiden välissä. Taisi opas-Kissakin ketun huomata tässä vaiheessa.

Kettu ei ilmeisesti meitä huomannut, kun kulki aivan rauhassa. 

Opas-Kissamme hyppäsi portailta sivuun ja kettua lähemmäs. Minä säikähdin tuosta ja puhuin isommalla äänellä, niin vasta sitten kettu katsoi meitä päin ja lähti juoksemaan pois. Kettu oli noin 30 metrin päässä meistä.

Opas-Kissa muuntui tarkkailevan oloiseksi ja haisteli polkua. Me yritimme sanoa, että palaa kylään takaisin. Nyt hän ei iloisesti kirmannut ja kurnutellut meidän edellä, vaan kulki perässämme. Jokin häntä tuntui huolestuttavan.

Olin jo valmis palaamaan takaisin oppaamme kanssa, mutta hän käveli maalaistalon pihalle ja jäi sinne. Sitä ei opas-Kissamme meille kertonut, että oliko koti siellä mistä hän seuraamme lähti vaiko tämä maalaistalo kotitalo vai turvapaikka ketulta.

Oli tyytyväinen, että hän jäi talolle. Ajatus siitä, että punkkipanta kaulassaan opas-Kissamme jäisi ketun saaliiksi oli hyvin surullinen. Opas-Kissa kulki seurassamme reilun kilometrin.

Kävelimme muutama sataa metriä eteenpäin, kun kaukana pellon laidalla oli se kettu. Kerkesin saada ketun kuviin, kun mennessään haisteli maata ja juoksi sitten metsään. Matka ketulla oli juuri vastakkaiseen suuntaan mihin oppaamme jäi tai missä päin oli kylä.

Olen elämäni ensimmäiset 16 vuotta asunut maalla ja kulkenut paljon Koillismaan kairoilla sekä myöhemminkin paljon Suomessa luonnossa. Kettu on ollut hyvin harvinainen näky. Olisinko kerran tai kaksi nähnyt luonnossa reilun neljänkymmenen vuoden aikana. Täällä Saksassa yhdentoista vuoden aikana ainakin sen pari kertaa joka vuosi, jopa useimmin. Tämä kettu oli suurikokoinen ja mitä ilmeisemmin uros.

Tässä pellon paikalla on ollut noin 2500 vuotta sitten kelttiläinen Ringgenburg linna.

Matkamme jatkui.

Metsässä oli kova lintujen laulukonsertti.

Feuertobelbach -jokivartta

Joki antoi mukavaa taustamusiikkia myös meidän kulkemiselle.

Suojelluissa metsissä, Bannwald, on paljon kaatuneita puita, kun metsät annetaan olla luonnontilassa.

Noustiin jälleen rotkosta ylös.

Olimme kulkeneet seitsemän kilometriä vain opas-Kissa mukana ja nähty kettu kahdesti sekä yksi auto tullut metsätiellä vastaan, kun täällä vesiputouksella näimme muutaman ihmisen.

Tulimme Schmaleggin  vesiputoukselle.

Kahdeksan kilometrin aamukävely kiireettömästi. Kiva ilma ja mukavat maisemat luonnon rauhassa. Mahtava muisto opas-Kissasta sekä seuralaisesta Ketusta. Nämä ovat niitä elämän pieniä arvokkaita hetkiä, muistoja!

©Soleil

Jatkuu,..

4-6.3.2022: Suo-, nummi- ja lampimaisemia

 Pfrunger -Burgweiler Ried luonnonsuojelualue on lounais-Saksan toiseksi suurin kosteikko- ja nummialue. Saimme ihmetellä metsästä löytyviä taideteoksia.

https://soleilinretket.blogspot.com/2022/03/4-632022-suo-nummi-ja-lampimaisemia.html

4-6-2-2022: Mökkiautoilemassa Tonavan puskissa

Ja etsimässä laulujoutsenia.

Lintukirjan mukaan laulujoutsenia pitäisi olla talvehtimassa tällä alueella Tonavan rannoilla ja lähialueilla. Kerran olemme käyneet lintukirjan vihjeen mukaan katselemassa Sveitsin ja Itävallan rajaseuduilla Bodenseellä, mutta tuloksetta. Marraskuun lomalla aamuhämärissä äänistä päätellen mökkiauton yläpuolella lensi iso laulujoutsen parvi. Kerran näimme taivalla korkealla ilmeisesti äänistä päätellen muuttomatkalla etelään olevan laulujoutsenporukan, mutta tuon loman kuvat ovat vielä tutkimatta.

Kiertelimme mökkiautolla ja teimme kävelyretkiä pitkin rantoja ja pusikoita etsien isoja valkoisia pitkäkaulaisia lintuja. 

Lintuja löytyi kyllä jopa valkoisia isoja pitkäkaulaisia, mutta ne olivat kyhmyjoutsenia.

Tähänkin oli pysähdyttävä ja käytävä katsomassa, mutta jälleen tuttuja ja jokipaikassa olevia kyhmyjoutsenia.

Sunnuntai päivä oli harmaa. Iltapäivästä ennustettiin myrskyn alkavan, jopa etelä-Saksan vuorialueille annettiin hurrikaanivaroitus.

Tämmöisiä mukavia metsäreittejä löytyy joka paikasta, Tonavan puskistakin.

Uimapaikalla oli koronan takia 2G säännöt eli täällä uivan täytyy olla rokotettu tai toipunut. Rokottamattomat eivät saa uida.

Vihreät peltomaisemat ovat ilo talvellakin. Viehättävät kylät linnoineen ja vanhoineen rakennuksineen suuri rikkaus nähdä ja kokea. Tuntea vielä tämän kaiken kodiksi ja kotimaisemiksi. Kiitollisin mielin on saatu elää, nauttia ja ihastella tätä kaikkea yli yksitoista vuotta.

Vesistöissä oli lintuja, mutta myös metsän siimeksessä tuntui olevan kevättä lintujen rinnoissa. Pikkulintuja juuri täällä metsässä runsaasti, sini- ja harmaatiaisia. Jossain räkättivät närhet taas toisaalta kuului tikan rummutus. Selvä kevään merkki on myös puskista vauhdikkaasti syöksähtelevät ja livertelevät mustarastaat joilla tuntuu olevan kovasti puuhaa ja kierre johonkin.

Jos kotikylässämme olemme ihmetelleet majavien tekemiä harvennushakkuita, niin näytti heitä asustelevan täälläkin.

Ei laulujoutsenia vaan kyhmyjoutsenia.

Tässä maanviljelijän itsepalvelukioskissa maksettiin luukkujen takana olevat kananmunat ja perunat automaattiin kortilla tai käteisellä. Muista tuotteista maksu jätettiin seinässä olevaan rahalippaaseen.

Tällä lammella oli yksi pitkäkaulainen lintu aluksi. Pian paikalle pellolta lennähti kaksi lisää, jotka sitten ärhennellen ajoivat yksinäisen kauemmas. Kevättä tällä kahdella näytti kameranlinssin läpi katsellessa olevan sydämissä. Ensin puunailivat itseään ja sitten esittelivät toisilleen kauneutta ja komeutta sekä mukavan näköisesti kaulailivat. Harmiksi nämäkin olivat tuttuja ja kotoisia kyhmyjoutsenia.

Aran oloinen ruostesorsa lennähti heti tiehensä.

Jos majavat ovat tuholaisia niin melkoista jälkeä tekevät joka paikassa myös myyrät. Hankala on jalkapallon pelaaminen tuossa kentällä. Tuuli alkoi voimistua tämän lammen tarkkailukierroksella.

Laulujoutsen jäi näkemättä myös tällä reissulla.

©Soleil