Saksani on metsien rauhallisuutta ja paljon kauniita peltomaisemia sekä näin keväällä runsasta lintujen viserrystä ja upean kukkaloiston puhkeamista pyörä- ja kävelyreittieni varsilla.
Lauantaina aamupäivästä läksimme kevään ensimmäiselle pyöräretkelle kahvia termospullossa ja pienet eväät mukana. Viimeksi olimme pyöräilleet ihanalla joululomalla tammikuun alussa Sisilian läntisellä rannikolla. Sunnuntaiksi luvattiin vesisadetta, niin peltoaukeamilla oli kymmenet traktorit levittämässä lannoitteita ja virtsaa. Yhden kukkulan päällä istuessamme laskin, että edessämme oli yhtaikaa seitsemän traktoria. Joten kivojen maalaismaisemien lisäksi oli maalaistuoksutkin.
Olen sanonut ja kirjoittanut tämän monet kerrat, mutta uudestaan kirjoittaminen ei ole sekään vääryys, kun arvostaa tätä kaikkea niin paljon.
Täällä on niin hyvä lähteä peltoaukeamille ja metsiin kävelemään ja pyöräilemään. Metsät ja peltoaukeamat ovat täynnä hyväkuntoisia teitä. Tiet eivät ole yleisiäteitä, vaan ainoastaan maanomistajat ja ulkoilijat kävellen tai pyöräilen saavat niitä käyttää. Peltoaukeilla on aina päätiet tehty asfalttista tai betonista. Ainoastaan osa peltojen välisistä teistä on hiekka- tai nurmiteitä. Pelloilla ja metsissä on myös paljon merkittyjä vaellus- ja pyöräily reittikylttejä. Reitit löytyvät myös kartoista. Aina peltojen ja metsien laidoilla on ulkoiluparkkipaikkoja, joista on hyvä lähteä retkille tai karavaanarin jopa viettää yö mökkiautossaan.
Ulkoilureittien varsilla on usein nähtävää ja merkittyjä luontopaikkoja.
Alkumatka
oli sinistä taivasta. Loppumatkan pilvisestä säästä huolimatta oli lopulle
kaksikymmentä lämmintä.Tässä muuan kuva reitin varrelta.
Alla olevan
kuvan vasemmanpuoleinen yläkuvan peltotie on betoninen.
Kevätkelloja
oli useassa paikassa matkan varrella, mutta täällä metsässä niitä oli
eniten.
Peppumme sai hyvän treenin 57 kilometrin ja 615 nousumetrin matkalla. Reitti kulki 500-600 metrin korkeudella merenpinnasta. Vasta 33 kilometrin jälkeen vähän tuntui.
Eikä edes seuraavina päivinä sanottavasti enemmän. Minun ongelma oli taas oikea
hiirikäteni, joka oli pyöräilyssä teippauksesta ja rannetuesta huilimatta aika tuskaisen
kipeä.
Hieno oli ja hienolta tuntui näissä rauhallisissa maalaismaisemissa kevään ensimmäinen pyöräretkemme.
Sunnuntaina 19.3.2023
teimme vain reilun viiden kilometrin verryttelykävelyretken metsässä tarkkailen
kevään etenemistä. Pilvisestä säästä huolimatta oli reilu viisitoista astetta
lämmintä.
Meilläpäin
on useat metsät keväällä tämän näköistä. Täälläkin metsissä alkoi tuoksumaan
vähän jo sipulilta, mutta parhaat tuoksut on minusta silloin kun kukinnot alkavat
vanhenemaan. Nämä metsät tuoksuvat silloin valkosipulille. Tämä sipulikasvi on karhunlaukka.
Tämä metsien villivalkosipuli on kokonaan syötävä sipulista kukintoon.
Joidenkin lehtipuiden silmut alkavat aukeamaan lehdiksi. Pajupuiden kukinnot rehottavat levittäen siitepölyä.
Vieläkin yli
kahdentoista vuoden jälkeen ihmettelen ja ihastelen tätä kaikkea suuresti, kun metsiin
ja pelloille alkaa kukkasia puhkeamaan.
Tämä kevätesikkojen
kauneus ennen kun narsissit, tulppaanit ja hyväsintit alkavat kukkimaan on jotain
niin kaunista. Näitä kasvaa villinä paljon puistojen ja pihojen nurmikoilla,
joskus metsässäkin.
Pian magnoliapuut kukkivat.
©Soleil