Olimme viikonlopun 1800 vuotta vanhalla Rooman valtakunnan ja Germaania välillä olevalla raja seudulla. Tämä on Maailman kolmanneksi pisin arkeologinen muistomerkki Hadrianuksen- ja Kiinan muurin jälkeen. Maailmanperintömaisemissa katselimme kukkaloistetta, luostaria, vartiotorneja, mammuttipetäjiä, linnoituksen jäänteitä sekä kävelimme Rooman-valtakunnan rajaseuduilla roomalaisessa metsässä.
25.3.2022: Kloster Lorch jäi edelliseltä viikonlopulta vaivaamaan, 18-20.3.2022: Lisää nähtävyyksiä, joten ajelimme perjantai iltana Lorchin kaupungin urheilu- ja koulukeskuksen parkkipaikalle näihin auringonlasku maisemiin yöksi.
26.3.2022: Yö oli jälleen parkkipaikan läheisyydessä hiljainen. Heräsimme linnunlauluun. Ikkunoihin näkyi kivasti myös Kloster Lorch. Ensin menimme kaupungille. Olin Miehelleni sanonut, ettei täällä taida kovin nähtävää olla, mutta olin väärässä. Saksalaisista pikkukaupungeista lähes aina löytyy kivan näköisiä taloja ja vanhaa historiaa, kun tuota historiaa ei tuhota vaan sitä vaalitaan ja se säilytetään.
Asukkaita tässä pikku kaupungissa on vajaa yksitoistatuhatta.
Pikkukaupungin keskustasta löytyi jälleen
mielenkiintoista nähtävää, mm. kivan näköisiä puuristikkotaloja, joita vieläkin
vuosien jälkeen ihastelen suuresti. Ei tarvitse Italiaan lähteä Rooman
valtakunnan aikaista katselemaan, vaan muistoja tuosta ajasta löytyy
täältä päinkin. Aivan Unescon maailmanperintökohteeseen kuuluvaa.
Kuvasta näkee kuinka laaja alue on ollut Rooman valtakunta.
Limes Germanicus oli Rooman valtakunnan rajalinnoitusten linja. Limes Germanicus oli jaettu kolmeen osaan: Ala-Saksan Limekseen, Ylä-Saksan Limekseen ja Raetian Limekseen. Limes raja kulkee nykyisen Saksan halki Bonnin läheltä Reinin rannalta Regensburgin lähelle ja Tonavalle. Rooman valtakunnan ulkoraja nykyisen Saksan alueella on 568 kilometriä, Deutsche Limes-Straße. Tuolla matkalla oli mm. 900 vahtitornia ja 120 linnaa Rooman valtakunnan aikana.
Ylä-Saksan ja Raetian Limeksen kaivauksien jäänteet listattiin vuonna 2005 UNESCOn maailmanperintöluetteloon yhdessä Britanniassa sijaitsevan Hadrianuksen valli kanssa.
Unescon suojeltuun rajaa ja sen kohteisiin voi tutustua parhaiten vaellusreittejä pitkin, mutta myös pyöräily- ja yli 800 kilometrin autoreitiltä. Rajalla alueella on mm. linnoituksien jäänteitä, 22 kunnostettua vartiotornia joista 20 on Unescon maailmanperintökohteita, raja-aitaa, museoita tuosta ajasta,..
Täällä sisäpihan paikoilla on ollut roomalaisilla leiri linnakkeineen. Täältä on kaivauksissa löytynyt vanhoja rakennusten jäänteitä.
Kirkon pihaltakin löytyi vahaa katseltavaa sekä ihana keväinen kukkaloisto. Lisäksi piha oli koristeltu paperisilla rauhan kyyhkysillä ja Ukrainan lipulla. Tämä kaunis teko ja ajatus tuntui mukavalle.
Jotkut puut olivat alkaneet jo vihertämään ja kukkimaan. Kävimme myös katselemassa Rems-joen rantaa.
Jonka jälkeen suuntasimme kukkulalle.
Ensin menimme katselemaan raja-aitaa ja kunnostettua Rooman valtakunnan aikaista vartiotornia, Limes Wachturm.
Lorchin luostari on perustanut kuningas Friedrich I vuonna 1102. Viehättävä pieni luostarikokonaisuus, jossa on kirkko, luostari, maatilarakennuksia ja luostarin puutarha, jota ympäröi ehjä kehämuuri. Nykyisin luostarirakennus toimii vanhusten hoitokotina ja koulutuslaitoksena. Kuvia enemmän kuvatarinassa vartiotornista ja luostarista,
Tyytyväisenä näkemästämme ja kokemasta tallustelimme valkovuokkometsän läpi mökkiautolle.
Olemme aivan Saksassa asumisen alku vuosina käyneet tutustumassa ihaniin pikkukaupunkeihin mm. Schwäbisch Gmünd ja Schwäbisch Hall joissa voisi käydä uudemman kerran ja kummassakin vaikka viettää koko viikonlopun. Taas täytyy todeta, että välissä ja ympärillä on myös kivoja muitakin kaupunkeja ja vielä enemmän muutakin kiinnostavaa nähtävää pellon laitamilla, kukkuloilla ja metsissä.
Suuntasimme sitten Schelmenklinge vaellusreitille Schelmenklingenin putoukselle ja puron varteen. Jyrkällä noin 100 metrin pudotuksella sukelsimme hiekkakivirotkoon. Puroon varteen ei ollut vielä laitettu esille pieniä erilaisia taloja ja vesimyllyjä.
Täällä meni Limes pyöräilyreitti.
Suunnan näyttäjä reissuillamme on aina aurinko mutta toinenkin hyväksi koettu tapa on tutkailla karttoja ja katsoa mitä siitä löytyy. Nyt olimme kiinnittäneet huomion mammuttipetäjiin.
Baden-Württembergin osavaltiossa kasvaa linnan puutarhoissa, metsissä ja puistoissa noin 200 mammuttipetäjää. Puita on istutettu vuodesta 1864 lähtien. Eli nämä ovat nuoria puita, kun Sierra Nevadan vuoristossa Kaliforniassa vanhimmat puut ovat yli 3000 vuotta vanhoja.
Mukavan paksuisia olivat silti nämäkin, mutta tavallisiin puihin verrattuna kuitenkin lyhyitä.
Kivoja Swabian ja Franconian vuorialueita. Ei voi olla kuin tästä kaikesta kiitollinen.
Tämmöinen reitti kuljettiin täällä metsikossa.
Ajelimme Welzheimin laitamille parkkipaikalle yöksi.
27.3.2022: Heräsimme tässä kaupungin puiston laitamilla ihanaan lintujen laulukonserttiin. Läksimme keijujen reitille roomalaiseen metsään.
Melkein mökkiautomme takana oli yhdeksän Welzheimin mammuttipetäjää, jotka on istutettu vuosien1866-1918 aikana.
Nämä olivat pienempi kuin edellispäivänä näkemämme.
Keijumerkit vaellusreitin varrella johdattelivat meitä eteenpäin roomalaisessa metsässä.
Metsässä oli myös kuntoiluvälineitä. Tämä ei ole mikään erikoisuus vaan näin on aika usein.
Istahdimme peltoaukeaman laidalla makailemaan keinuviin lepotuoleihin ja kuuntelemaan keijun ääniä, Feenklänge. Keinunta sai soittorasian soimaan.
Kunnostetun vartiotornin jäänteitä, Göckelersturm. Olimme Limes vaellusreitillä.
Lein-jokivartta.
Olimme Rooman valtakunnan aikaisella linnakkeella, Ostkastell Welzheim.
Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, että kaivaukset ovat tämänkin tuoneet esiin. Saa ajatella näin olevan roomalaisten linnoituksella.
Kaupungin puistossa oli "roomalainen leikkipuisto".
Olipa mukava kävelyretki Rooman valtakunnan rajalla. Eikä tarvitse olla turistikohde, vaan näkemistä ja historiaa löytyy lähes joka paikasta.
Usein jossain kaupungissa täällä Saksassa on törmätty Rooman aikaisiin juttuihin. Itse asiassa kotiseutummekin ja rakas saksalainen kotikylämme on entisessä Rooman valtakunnan alueella. Aivan kotikulmiltakin löytyy jälkiä tuolta aikakaudelta.
Soleil
Ps.
5.8.2022: Paljon on reissattu luontopaikoissa ja metsissä syyskuun 2021 jälkeen ja erityisesti keväästä 2022 asti. On viikosta yli kolmen viikon lomia useampi tehty. Viimeisempänä yli kaksi viikkoa lomailtiin Sveitsin vuorilla "puskaparkkeissa". Pian uusi pitempi loma myös tiedossa. Kuvia on yli 30 tuhatta läpikäymättä ja koko ajan tulee niitä lisää. Olen yli vuoden takaisista, jopa Joululomalta 2019-2020, jotakin itselle muistiin YouTubeen laittanut. Parantunut hiirikäsi ongelma taas on alkanut vaivamaan, joten en tiedä kuinka kuvasumpun käy. On aika työläs ja kivulias urakka omien muistojen eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti