18-19.3.2023: Pepputreeniä 57 kilometriä

Saksani on metsien rauhallisuutta ja paljon kauniita peltomaisemia sekä näin keväällä runsasta lintujen viserrystä ja upean kukkaloiston puhkeamista pyörä- ja kävelyreittieni varsilla.

Lauantaina aamupäivästä läksimme kevään ensimmäiselle pyöräretkelle kahvia termospullossa ja pienet eväät mukana. Viimeksi olimme pyöräilleet ihanalla joululomalla tammikuun alussa Sisilian läntisellä rannikolla. Sunnuntaiksi luvattiin vesisadetta, niin peltoaukeamilla oli kymmenet traktorit levittämässä lannoitteita ja virtsaa. Yhden kukkulan päällä istuessamme laskin, että edessämme oli yhtaikaa seitsemän traktoria. Joten kivojen maalaismaisemien lisäksi oli maalaistuoksutkin.

Olen sanonut ja kirjoittanut tämän monet kerrat, mutta uudestaan kirjoittaminen ei ole sekään vääryys, kun arvostaa tätä kaikkea niin paljon.

Täällä on niin hyvä lähteä peltoaukeamille ja metsiin kävelemään ja pyöräilemään. Metsät ja peltoaukeamat ovat täynnä hyväkuntoisia teitä. Tiet eivät ole yleisiäteitä, vaan ainoastaan maanomistajat ja ulkoilijat kävellen tai pyöräilen saavat niitä käyttää. Peltoaukeilla on aina päätiet tehty asfalttista tai betonista. Ainoastaan osa peltojen välisistä teistä on hiekka- tai nurmiteitä. Pelloilla ja metsissä on myös paljon merkittyjä vaellus- ja pyöräily reittikylttejä. Reitit löytyvät myös kartoista. Aina peltojen ja metsien laidoilla on ulkoiluparkkipaikkoja, joista on hyvä lähteä retkille tai karavaanarin jopa viettää yö mökkiautossaan.

Ulkoilureittien varsilla on usein nähtävää ja merkittyjä luontopaikkoja.

Alkumatka oli sinistä taivasta. Loppumatkan pilvisestä säästä huolimatta oli lopulle kaksikymmentä lämmintä.Tässä muuan kuva reitin varrelta.

Alla olevan kuvan vasemmanpuoleinen yläkuvan peltotie on betoninen.

Kevätkelloja oli useassa paikassa matkan varrella, mutta täällä metsässä niitä oli eniten.

Peppumme sai hyvän treenin 57 kilometrin ja 615 nousumetrin matkalla. Reitti kulki 500-600 metrin korkeudella merenpinnasta. Vasta 33 kilometrin jälkeen vähän tuntui. Eikä edes seuraavina päivinä sanottavasti enemmän. Minun ongelma oli taas oikea hiirikäteni, joka oli pyöräilyssä teippauksesta ja rannetuesta huilimatta aika tuskaisen kipeä.

Hieno oli ja hienolta tuntui näissä rauhallisissa maalaismaisemissa kevään ensimmäinen pyöräretkemme.

Sunnuntaina 19.3.2023 teimme vain reilun viiden kilometrin verryttelykävelyretken metsässä tarkkailen kevään etenemistä. Pilvisestä säästä huolimatta oli reilu viisitoista astetta lämmintä.

Meilläpäin on useat metsät keväällä tämän näköistä. Täälläkin metsissä alkoi tuoksumaan vähän jo sipulilta, mutta parhaat tuoksut on minusta silloin kun kukinnot alkavat vanhenemaan. Nämä metsät tuoksuvat silloin valkosipulille. Tämä sipulikasvi on karhunlaukka. Tämä metsien villivalkosipuli on kokonaan syötävä sipulista kukintoon.

Joidenkin lehtipuiden silmut alkavat aukeamaan lehdiksi. Pajupuiden kukinnot rehottavat levittäen siitepölyä.

Vieläkin yli kahdentoista vuoden jälkeen ihmettelen ja ihastelen tätä kaikkea suuresti, kun metsiin ja pelloille alkaa kukkasia puhkeamaan.

Tämä kevätesikkojen kauneus ennen kun narsissit, tulppaanit ja hyväsintit alkavat kukkimaan on jotain niin kaunista. Näitä kasvaa villinä paljon puistojen ja pihojen nurmikoilla, joskus metsässäkin.

Pian magnoliapuut kukkivat.

©Soleil