Syyskuunloma 2021, 1-Osa: Veden ihanassa pauhussa ja solinassa

Päivät 6-8.9.2021:

Elämä on kuin virtaava joki.

Vapaana virtaava vesi kiertää esteet sujuvasti.

Voisin vain sallia kaiken tapahtua ja olla mukana elämän virrassa.

Osaisinpa nauttien katsella miten kaikki sujuu ja elämä virtaa.

Olen osa tätä kaikkea ja se riittää.

Olen kokemassa tätä elämääni, se on tarkoitukseni.

©RunoTalo

6.9.2021: Huutikuun lopusta asti oli ajatuksissa ja puheissa ollut vain muutoton suunnittelu, sen toteutus ja uuden kodin järjestys. Saimme ensimmäiset koronarokotteet pian kesäkuussa, kun ikä- ja riskiryhmärajoitus poistui. Kesä- ja heinäkuun vaihteessa hyvästelimme kodin jossa olimme reilut kymmenen vuotta asuneet ja muutimme uuteen kotiin saksalaisessa kotikylässämme melkoisen sekamelskan keskelle. Muuton teimme kahdestaan yli kolmenkymmenen asteen lämmössä. Tavaraa oli vielä ison hävityksen jälkeen melkoisesti. Heinäkuussa saimme toisen koronarokotteen. Reissuun teki kovasti mieli mutta ei me voitu sekamelskaa jättää. Leirielämää vietimme uudessa kodissa laatikoiden ja kasaushommien keskellä. Teimme ruoka parvekkeella kaasulla ja yhdellä induktiolevyllä sisällä. Astioiden pesupaikkana oli uusi iso kylpyamme, kun kodissamme ei ollut keittiöt. Ainoastaan pesuhuoneessa oli käsienpesulavuaari, amme, wc-istuin ja suihku. Kaikki muu puuttui verhotaigoista lähtien. Edessä oli monta isoa ostosta kaapeista ja keittiöstä lähtien. Saimme keittiön valmiiksi juuri ennen tätä lomaa. Olimme väsyneitä ja loman tarpeessa. Oli vihdoin hyvä saada jotakin muutakin ajateltavaa, kuin kaapit ja uuden kodin järjestäminen vaikka se mieluinen ja toivottu muutos olikin.

Illasta lähdimme reilun kahden viikon lomalle. Tätä lomaa ei oltu suunniteltu, vaan ajattelimme olla ja kulkea niin kuin yleensäkin, sen hetken fiiliksen mukaan. Olimme vain varanneet paikan yhdeltä leirintäalueelta. Yöksi jäimme tien varteen Isar-joki varteen tälle parkkipaikalle.

Tähän näkymään tien varteen oli mukava käydä nukkumaan ja aamulla myös herätä. Tunne, että lomalla olimme oli mukava.

7.9.2021: Matka jatkui kirrettömästi ja usein pysähdellen. Sylvensteinsee järvellä ei tällä kerralla pysähdytty eikä Sylvensteinin padolla - Staumauer Sylvensteinspeichersee.

 Walchenklammin rotkolla kävimme tekemässä pienen kävelyretken, kun ei oltu tätä ennen nähty.

Matka jatkui.

Aina ei näillä pienillä teillä vanhan kylän kohdalla tie ole leveä.

Ajelimme metsäparkkiin Tatzelwurmin vesiputouksien lähelle  Auerbach-joen äärelle, Parkplatz Auerbach.

Tatzelwurmin vesiputoukset Oberer Wasserfall ja Unter Wasserfall.

Ylempi vesiputous.

Tässä reitti alemmalle.

Vesi putoaa kahden putouksen matkalla alas rotkoon 95 metriä.

Tämä alempi vesiputous oli korkeampi. Putouksen yläpuolella näkyi myös kivasti kävelysilta.

Mukavassa veden pauhussa ja vuorimaisemissa sijaitsee Feuriger Tatzlwurm - Hotelresort & SPA.

Näissä Auerbach-joen näkymissä vietimme illan ja yö monen muun karavaanariporukan kanssa. Voi miten ihana rentouttava oli veden kohina ja solina. Aivan parasta raskaiden kuukausien jälkeen. 

8.9.2021: Aamulla oli parkkipaikalla 800 metrin korkeudessa vähän sumuista, mutta pian lämmittävä aurinko kuvasi sen ilmasta pois. Matkamme jatkui.

Voi miten rakastankaan näitä idyllisiä maisemia ja pikkuteitä jotka kulkevat maalaiskylien läpi. Tie kulki pienen matkan Itävallan puolella. Nyt oli vapaata kulkea, mutta vielä oli rajalla näkyvissä kuinka täällä ei hetki sitten saanut kulkea vapaasti. 

Tämä Ramsaun, Berchtesgaden, Schönau am Königsseen alue järvineen vesiputouksineen ja vuoren rinteineen eli Berchtesgadenin kansallispuisto on kauneinta Saksaa. Tänne on aina kaipaus ja ikävä. Päätieltä eikä venekyydiltä voi nähdä ja kokea paikkaa, niin kuin me olemme kokeneet vaellus- ja pyörärekillä vuorenrinteillä seikkaillessa.

Tässä ei seikkailua ole, mutta oli kyllä kiva veneretki Hinterseellä, 30.6-16.7.2017Loma: 3.osa, ARVOKKAITA HETKIÄ.

Tai vaikkapa tämä pyöräily- vaellusretki ylös vuorille.

- aluksi pyöräilyä 4,5 kilometriä 173 nousumetrillä

- vaellus 9.4 kilometria 860 nousumetriä

- lopuksi pyöräilyä 6.4 kilometriä 96 nousumetrillä

Ja niin monta muuta.

Voisimme vaikka viikonloppuna käydä, mutta viime käynnistä on taas mennyt aikaa. Tässä aikaisempia juttuja.

- 30.6-16.7.2017Loma: 1.osa, RENTOUTUMASSA
- 30.6-16.7.2017Loma: 2.osa, IHASTELEMASSA VUORIA
- 30.6-16.7.2017Loma: 3.osa, ARVOKKAITA HETKIÄ
- 30.6-16.7.2017Loma: 4.osa, AIVAN KUIN VUONOLLA

18-26.10.2014, Berchtesgaden

- 1-osa, Lisää ihastumista

- 2-osa, Tunteita laidasta laitaan

- 3-osa, Talvinen satumaa kesken ruskaloman

15-18.8.2013, Berchtesgaden

- PIENIÄ ASKELIA UPEISSA MAISEMISSA

17-20.8.2012, KEHLSTEINHAUS-KOTKANPESÄ

- https://soleilblogi.blogspot.com/2012/08/17-2082012-kehlsteinhaus-kotkanpesa.html

Ajelimme Camping-Resort Allwegleheniin. Olisimme halunneet täällä viettää viikon verran aikaa tai meidän tapamme mukaan pitää leirintäaluetta tukikohta josta teemme vaellus- ja pyöräilyretkiä ympäristöön. Kun viime vuoden lopusta alku kesään olivat lähes kaikki paikat seitsemän kuukautta kiinni, niin nyt kun koronapandemia tilanne oli parempi ja ihmiset olivat saaneet rokotteita oli muitakin lomalaisia liikkeellä. Saimme harmillisesti paikan vain kolmeksi yöksi. Täällä täytyi olla esittää rokotustodistus tai tuore testitulos. Rokottamattomilla piti käydä leirintäalueen ulkopuolella parinpäivän välein testissä myös.

Ilma oli helteinen. Mikäpä tässä oli katsella Watzmannin huippua ja muistella kuinka me pyöräilimme Kührointhüttelle. Matkaa sinne ei ollut kuin 12 kilometriä 830 nousumetrillä. Siitä meillä oli tarkoitus nousta kävellen Watzmannhausille. Matkaa olisi ollut reilu kolme kilometriä reilulla viidelläsadalla nousumetrillä. Olimme tuolloin hyvässä kunnossa, joten tuo ei olisi ollut iso juttu. Niinhän siinä sitten kävi, että Watzmannhausille päin laskeutuivat paksut pilvet, eikä siinä ollut järkeä lähteä sumukävelylle. Paluumatka 12 kilometrin laskulla oli niin hauska ja soratiellä pelottavakin, kun jarrut kuumeni ja vinkui. Seuraavan päivänä piti käydä ostamassa uudet kovemmat jarrupalat. Mielessä oli monta muutakin retkeä näissä rakkaissa ja upeissa maisemissa. Tässä jutussa tuo retkipäivä.

Näiden veden ihanassa pauhussa ja solinassa rentoutumispäivien jälkeen oli mukava jatkaa seuraavina päivinä aivan uusille kulmille näkemään ja kokemaan pyöräillen ja kävellen tätä hienoa kansallispuistoa.

Taikamaa, taikamaailma, kävelin eilen sisään portista, josta en aio koskaan enää palata takaisin. Olen tullut tänne jäädäkseni, sillä tänne minä kuulun.

- runotalo.fi -

©Soleil