Mieheni tarjoamat pullakahvit halkopinon päällä sekä ihastuksen hetkiä saksalaisia metsiä kohtaan.
Moni asia on ollut positiivinen
ihmettelyn aihe näinä kymmenenä Saksassa asumisen vuotena. Jopa on ollut
petetty olo siitä, että Suomessa asuessa on luotu aivan väärä kuva asioista, aivan lapsuudesta asti.
Yksi positiivinen asia on luonto ja metsät. Olen elämän ensimmäiset 16
vuotta asunut maalla. Vanhimpana lapsena, vaikka tyttö olen, niin olen joutunut osallistumaan heti kyettyäni pelto- ja metsätöihin. Ollut alle
kouluikäisestä asti pitkin Koillismaan kairoja metsäkoneen kyydissä
lukemattomia kertoja. Olen istuttanut 5-6-luokkalaisena Metsähallituksen
metsiä paljaaksi hakattuihin syviin kyntöojiin. Mm. nähnyt kuinka taivaalta
nakkasi valkoisille hangille saastepilven. Nähnyt kuinka ei edes suoalueita suojeltu, vaan suuri osa ojitettiin ja kuivattiin. Nähnyt kuinka maatilojen
jätevedet laskettiin vesistöihin ja moni ympäristöjäte käytiin viskaamassa metsään. Kalaverkot limottuivat ja järvet rehevöityivät kylmässä Suomen
kesäsäässä, niin kävi lapsuuteni vesistöillekin. Muistan, kuinka lapsuudessa aikuiset puhuivat, ettei enää jäkälä
kasva puissa niin kuin ennenvanhaan eikä kävyt. Kalaa ei saanut syödä saastuneista vesistöistä
joka päivä. Puhuttiin kuinka puhtaita ovat metsänmarjat. Puhuttiin myös siitä kuinka asiat on huonosti muissa maissa. Itse ajattelin
toisin näkemän ja kokemuksen perusteella, kun luontoa ei suojeltu ja sitä turmeltiin 70-luvun ja 80-luvun alun lapsuudessani.
Saksalaiset metsät ja peltoaukeamat, ainakin täällä etelä-Saksassa ovat olleet yksi positiivinen ihmetyksen aiheeni. Täällä peltoaukeamat ja metsät ovat hyvin hoidettuja. Pellonreunoilla ei törkyläjiä näy. Täällä Saksassa on käpyjä runsaasti puissa sekä jäkääläkin näen enemmän kuin lapsuuteni maisemissa. Täällä ei tehdä avohakkuita ja kynnetä metsiin rumia syviä ojia. Metsää kaadetaan harventaen sekä pienenä alueina. Ihmetystä on jopa aiheuttanut se, kun näkee kuinka uusi istutettu alue on aidattu etteivät metsän eläimet taimia syö ensimmäisinä kasvun vuosina. Isännät tekevät uunien polttopuusavotan täällä tuolla metsissä. Metsissä on runsaasti linnunpönttöjä. Runsas perhosten määräkin on ihmetyttänyt.
Näistä karttakuvien kuvakaappauskuvista näkee, kuinka pellot ja metsät ovat täynnä teitä. Pelloilla päätiet ovat asfalttiteitä ja metsässä hyviä sorateitä. Nämä tiet eivät ole yleisiä teitä vaan maanviljelijöiden ja maanomistajien yksityisiä teitä. Lisäksi tässä kartassa ei näy kaikki näiden metsien kulkureitit, varsitiet ja polut. Aina peltojen ja metsien reunoilla on ulkoiluun tarkoitettuja parkkipaikkoja. Joka paikassa on hyvin kyltein merkittyjä ja karttohin laitettuja kävely- ja pyöräilyreittejä, niin peltoaukeamilla kuin metsissä. Ihailen suuresti tätä, kuinka täällä on luotu mahtavat puitteet joka paikassa ulkoiluun, myös kaupunkialueilla olevat metsiköt ovat täynnä reittejä ja näin kaikkien ulkoilijoiden käytettävänä.
Suomen pinta-ala on 304 590 km2, josta metsää on 219 350 - 72,0%.
Saksan pinta-ala on 349 270 km2, josta metsää on 107 400 km2 - 32 %.
Vaikka Suomessa on metsäpinta-ala suurempi, puuston määrä hehtaarilla on kuitenkin vain noin puolet metsien puuston määrästä verrattuna Saksaan. Tämä johtuu ilmastosta, maaperästä ja erilaisista puulajeista.
Inhosin jo lapsena inhottavia, pistäviä ja pöriseviä öttiäisiä, jotka olivat kiusana ja riesana. Niistä en oppinut nauttimaan. Ei edes ne marjankeruuretket ole jääneet positiivisina muistoina mieliin. Pilasivat myös monet kalaretketkin. Näissä saksalaisissa metsissä ei öttiäiset ole riesana. Tämäkin asia saa nauttimaan saksalaisesta luonnosta ja metsistä enemmän.
Ehdotin täällä Miehelleni sitä, että pitäisiköhän meidän alkaa halailemaan puita ja puhumaan niille, kun sen olen kuullut olevan uusi trendi ja tuovan ihmiselle monia hyviä terveysvaikutuksia. Puiden halailu sanotaan tuovan lisää voimaa ja poistavan stressiä. Mieheni tähän ehdotukseen vastasi, että jos siitä voimia saat niin senkun vaan halaat.
Olemme viimeisen vuoden ja erityiseti viime kesästä asti olleet ostamatta herkullista saksalaista leipää leipäkaupoista. Valmistaneet kotileipomossa herkulliset sämpylät, rieskat ja erilaiset limput, niin suomalaisilla, saksalaisilla kuin arabialaisillakin ohjeilla.
Nämä isot pullan pullerot oli Mieheni-Puolisoni tehnyt saksalaisella ohjeilla aivan alusta loppuun asti itse ja aivan ensi kertaa elämässään. Oli herkullista perusnisua.
Tämä pieni autoretki henkilöautolla tänne metsään kätköjä keräämään 30 kilometrin päähän oli pisin autoajelu lokakuun alun jälkeen. Tuntuipa tämä kuin kauempanakin olisi käynyt.
©Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti