29.1.2023: Sunnuntain autoretki

Rakastan suuresti saksalaisia maalaismaisemia ja talvisäätä. On vain vähän lunta ja useimmiten lämpötilakin plussan puolella. 

En ikävöi lapsuuteni talvia, kun tuiskussa ja pakkasessa joutui hiihtämään yksi järven yli kouluun. En sitäkään, kun järvenjäällä oli vettä ja suksien pohjiin tarttui paukkupakkasessakin puolimetriä paksut lumimöykyt.


Teimme sunnuntaina pienen autoretken ja kävelyretken.


Etsimme kävelykierroksen aikana 14 kätköä. Tässä muutama kuva niistä sekä maisemista.




















Joidenkin lehtipuiden silmut olivat jo mukavasti turvonneita, mutta siitä kevään ihmeestä en saanut kuin epäselvän kuvan.






































Ja eräänä päivänä me koukistumme toistemme ympärille ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää, sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena, minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten, emme erkane konsana ei. -Eeva Kilpi: Laulu rakkaudesta, 1972-








Viime viikolla en joululoma kuvia voinut yhtään läpikäydä, kun hiirikäsi alkoi taas oireilemaan selkärankaan asti. Tämä vaiva on jo ollut aina välillä yli 20-vuotta, mutta pahennut viime vuosina, kun on vuosittain napsutellut kymmeniä tuhansia kuvia. Muuton jälkeen loppuvuodesta 2021 oli kaikista pahimpana ja nyt 2022 kesän ja loppuvuoden hyvä, kun en ole kuvia napsutellut vaikka niitä olen kyllä räpsinyt.


Lauantaina kävin ostamassa ergonomisesti muotoillun pystyhiiren ja hiirimaton jossa on geelirannetuki. Tavallinen hiiri saa käden jännittyneeseen asentoon, mutta pystyhiiressä käsi on rentona ja enemmän luonnollisessa asennossa. On tuntunut heti paremmalta, mutta aika näyttää kuinka tässä käy.

©Soleil

22.1.2023: Valkoiset kotimaisemat

Viime viikolla satoi kotikyläämme vähän lunta. Tämä lumimäärä, päivällä lämpö plussan puolella ja yöllä pikku pakkanen on sopiva talvisää. Vielä, kun tietää ettei se yleensä kestä kuin viikon tai kaksi.




Ensimmäiset lumihiutaleet tippuivat kotikylässämme maahan 9.12.2022. Välillä se suli pois, mutta 15.12 lähtiessämme joululomalle, niin lunta oli vähän maassa. Sekin oli sulanut pian pois. 8.1.2023, kun joululomalta saavuimme kotiin ei lunta näkynyt lähimainkaan, kun sitten viime viikon lopulla lunta sateli jälleen.



Joku reipas oli peltotiellä hiihtämässä, mutta kovin tökkivää oli meno.


Urpun kukkia, niin kuin aina tammikuussa, niissä lehtipuissa joista on ensimmäisenä lehdet tippuneet ja joihin keväällä tulee ensimmäisenä lehti.


Meidän tutulla reitillä keskellä metsää oli jouluiseksi koristeltu kuusi.







11.11. on alkanut karnevaaliaika ja siihen liittyvät hyvin monenlaiset "hömpötykset". Kotikyläkin on tulevaa Faschinginkia varten koristettu lippunauhoilla. Karnevaaliaika päätyy helmikuun loppupuolella.


Tammikuu on aina merkityksellinen, kun silloin on aina Saksassa asumisen juhlapäivä. Ensi viikolla on 12-vuotis synttäripäivä! Tähän saksalaiseen ja rakkaaseen kotikylään muutimme maaliskuun viimeinen päivä. Se tunne, että tulli kotiin oli heti vahvan voimakas. Kiitollinen olen kaikesta tästä!


Tälle sunnuntaireippailulle tuli pituutta 7,5 kilometriä.

©Soleil


2022-2023 Joululoma Välimeren suurimmalla saarella

Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin, istun oksalla uljaimman puun, miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin ja sää aina kuin toukokuun. Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään, ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi, sen runsaammat riemut ken kertoilla voi,.. (kopio:" https://fi.wikipedia.org/wiki/Sylvian_joululaulu")

Sylvia on tässä runossa talvea Sisiliassa viettävä mustapääkerttu. No, itse en kyllä muista nähneeni yhtään mustapääkerttua, mutta punarintoja ja leppälintuja kylläkin. Italianvarpunen bongattiin uutena lintulajina.

Meillä oli mielessä taasen monta paikkaa, minne retkeilisimme joululomaksi ja 15.12.2022-8.1.2023 väliseksi ajaksi. Kesän puhuin Korsikasta ja Sardiniasta, jopa Kreikasta. Miehelläni teki mieli joulumaahamme Espanjaan, mutta siellä olemme kuusi joululomaa viettäneet ja viimeksi vuosi sitten. Lämpöä ja aurinkoa riittää vuoden pimeimpään aikaan muuallakin.

Seurailin taas kovasti sääennusteita vaihtoehto kohteistamme, mutta myös koko Välimeren alueelta. Tarkkailin myös vuosien keskimääräisiä lämpötiloja. Meillehän aina suunnan näyttää lämpö ja aurinko. Oma matkakoti renkaiden päällä antaa myös mahdollisuuden vaihtaa suuntaa retkillämme. Emme koskaan ole sitoutuneita tiettyyn reittiin ja kohteisiin. Joka retki jää mieluisia tutustumiskohteita näkemättä, kun aika on rajallista.

Olemme useasti retkeilleet hurmaavassa pohjois-Italiassa ja useamman kerran myös etelämpänä Italiassa. Eteläisin paikka, missä Italiassa olemme käyneet, on noin sata kilometriä Roomasta pohjoiseen päin. Karavaanareita olemme keväällä olleet 23 vuotta, niin eiköhän tuo asia olisi jo aika korjata.

Aloin tutkimaan ja keräämään marraskuussa kohdeluetteloa meille kivoista paikoista etelä-Italiasta. Siinä sitten eksyin Sisilian saarelle. Vielä, kun hyvin monesti sääennusteet näyttivät, että alueella on jopa lämpimämpää kuin etelä-Espanjassa, niin Välimeren suurin saari alkoi tosiaan kiinnostamaan. Tutkiessa karttaa ja kohteita, yllätyin todella miltä saaren maastot ja rannat näyttävät. Näin joululoman jälkeen on todettava, että ei tarvinnut pettyä.

Marraskuun lopussa ja joulukuun alussa etelä-Italiaa kiusasivat rankkasateet. Aivan Toscanasta Sisiliaan asti. Esim. Sisiliassa Catanian kadut tulvivat. Kun taas sitten Joululomallamme satoi kotoa lähtiessä 15.12, ja seuraavana päivänä sekä 17.12 muutaman pisaran. Jouluaattona pyörä/vaellusretkellä kulki lähitienoilla synkkiä pilviä, mutta ne eivät sataneet ainakaan meille. Seuraavan kerran mökkiauton kattoon ropisi sadetta vähän Rooman eteläpuolella 7.1. Monesti joululomalla Espanjassa on ollut myrskytuuli riesana, mutta nyt ei ollut sekään. Eli sää oli kaikin puoli loistava.

Antiikkia ja historian muistoja maasta löytyy tuhansien vuosien takaa. Saaren historiassa on mm. kreikkalaisten, espanjalaisten, roomalaisten, arabien kuin normannien jättämiä jälkiä.

Tässä olevat kaikki kuvat ovat puhelimella otettuja meidän yöpymispaikka maisemia, paitsi kukka- ja herkkukuvat. Yli 12 tuhatta kuvaa odottaa läpikäymistä. Olen kyllä urakan jo aloittanut.

Pääkaupunki Palermo ohitettiin vauhdilla parempia maisemia katselemaan. Itselleni Kummisetä-elokuva ei oikeastaan sano mitään, muuta kuin että se on joku elokuva. Se ei ole kuulunut lapsuuteeni eikä nuoruuteeni enkä ole sitä vieläkään katsonut. Miestäni nuo kuvauspaikat olisi kiinnostanut, mutta aika ei tällä kertaa riittänyt tuohon asiaan tutustumaan.

Joululomamme sisälsi 24 yötä, 16 yötä saarella, joista 10 yötä nukuimme parkkipaikalla-puskaparkissa, 5 yötä matkailuautojen parkkipaikalla, 5 yötä matkaparkissa-stellplatzilla ja ainoastaan 4 yötä olimme leirintäalueella. Päivälämpötilat olivat lopulle kaksikymmentä astetta, jopa 22. Yölämpötilat 10-15 astetta. Yhtenäkään aamuna ei herätty, että maa olisi ollut kuurassa, vaikka lähemmäs kahden kilometrin korkeudella pari yötä vietimme. Monesti Espanjassa on herätty kuuraiseen maahan.

Käveltiin paljon, kahdesti pyöräiltiin ja tehtiin muutama vaellusretki. Minä heitin jo tälle vuodelle talviturkin Välimereen.

Joululoman ainut negatiivinen asia oli roskat. Olen aina sanonut, että Italialla on monet kasvot. Roskat Italiassa ei ole meille uusi asia, vaan sen on aina retkillä nähnyt, että niitä alkaa ilmestymään vähemmän ja enemmän pian Como- ja Gardajärvien jälkeen. On ihmetelty Venetsian eteläpuolella olevan Chioggian roskasuutta ja monet kerrat aivan leirintäalueen aidan takaa olevia roskaläjiä.

Toinen ikävä asia oli se, että joululoma loppui aivan liian nopeasti. Joululoma oli erittäin onnistunut. Saimme paljon aurinkoa ja nähtiin paljon uusia asioita ja maisemia. Mantelipuut olivat alkamassa kukkimaan. Myös muuta kukkaloistoa oli mukavasti.
 

Kreemiä ja ricottajuustoa! Usein poikkesimme kahvila-konditoriasta (pasticceriasta) ostamassa kaikenlaista hyvää. Mukaan lähti erilaisia marsipaani-, manteli-, muro- ja pistaasikeksejä. Mukaan myös lähti herkulliset cannolit, erimakuiset pandorokakut sekä arancinit. Ricottajuusto täytteenä monessa oli herkkullista. Myös riisipallot, arancinit.


Vaikka yövyimme vanhojen kaupunkien muureilla, parkkipaikoilla ja merenrannoilla, niin missään emme kokeneet oloamme turvattomaksi. Yhtään yötä ei vietetty edes keskenämme "puskissa", vaan aina oli muitakin karavaanareita matkailuautoissa yöpymässä. Ihmisten olo ja elo Sisiliassa oli rauhallista. Liikennekin rauhallista.

Jatkan kuvien parsissa.

©Soleil