Olemme ulkomailla asuva suomalainen pariskunta ja kotimme on ollut tammikuusta 2011 Saksassa. Vapaa-ajalla kurvailemme matkailuautolla pitkin Eurooppaa. Luontokohteet on kiinnostuksen kohteemme numero yksi. Vuoret ovat suuri intohimomme. Teemme vaellus- ja pyöräretkiä, bongailemme lintuja sekä etsimme geokätköjä. Välillä käymme myös tutustumassa kaupunkeihin. Takanamme on matkailua henkilöautolla vuodesta 1987 lähtien ja matkailuautoilua vuodesta 2000 ympäri Eurooppaa.
että toivoton on kuvien suhteen tilanne, kun 30-40 tuhatta kuvaa on läpikäymättä vuoden ajalta. Syyskuun 2021 kahden viikon Dolomiitti lomalta asti. Jonkin aikaa kun napsuttelee kuvia, niin pian taas hiirikäsiongelma alkaa oireilemaan selkärangasta asti.
Kun vuosi sitten saimme toisen ja vuodenvaihteessa kolmannen koronarokotteet, niin olemme tuon jälkeen reissanneet normaalisti. Yleensä joka toinen viikonloppu ja sitten muutama pitempi reissu. Marraskuussa 2021 teimme reilun viikon ja vajaan 20 linnan kierroksen Rein-joki varressa.
Vuodenvaihteen 2021-2022 reilun kolme viikkoa kiertelimme Espanjan puskissa ja luontokohteissa. Kahden yön reissun teimme rannikolle, mutta sen ruuhkasta palasimme pian luonnon rauhaan.
Pääsiäisen jälkeen reilu kaksi viikkoa kiertelimme Baijerin metsän kohteita katselle.
Touko- kesäkuun vaihteessa reilu kaksi viikkoa vierähti Sveitsin vuorilla, niin kuin viimeisin kaksi viikkoa elokuun loppu puolellakin. Viimeisimmän reissun kuvia en ole edes vielä katsellut. Yksi hienoimmista päivistä oli kun nousimme jyrkän lehmien kulkureitin Sveitsin suurimalle Alppiniitylle. Edellispäivänä seurasimme kun loput 500 elukasta laskeutuivat kesälaitumilta alas.
Näinä pitemmillä lomilla olemme taas saaneet kokea huikeita maisemanäkymiä laaksoissa ja vuorilla. Yövytty mökkiautossa yli kahden kilometrin korkeudessa. Sekä tehty ikimuistoisia vaellus- ja pyöräretkiä. Nähty ja seurattu useamman kerran uljaiden partakorppikotkien elämää Alpeilla. Nautittu purojen, koskien ja vesiputouksien näkymistä sekä äänistä. Paljon nähty paikkoja ja maisemia joihin vain pääsee kävellen tai pyörällä tuntien mittaisella pienellä rehkimisellä. Pääajatuksena se ettemme kiireellä pilaa lomaa ja retkiä. Parempi viipyä ja nauttia enemmän, kuin kulkea tukkaputkella kiirehtien.
Vuoden aikana emme ole yöpyneet leirintäalueella kuin alle viisi yötä. On paljon suurempi kokemuksen- ja näkemisen kokemus yöpyä muualla. Jonkin verran on käytetty matkaparkkeja (stellplatz), mutta useimmin ulkoiluparkkipaikkoja sekä maksullisia parkkipaikkoja joissa saa yöpyä. Täältä, park4night, löytyy useimmin se kiva yöpaikka.
Viime viikonloppuna oltiin Schwäbisch Hallissa. Tulevanakin on tarkoitus lähteä johonkin. Vielä olisi loppuvuodelle muutama viikko lomaa jäljellä.
Työn alla on YouTubeen yksi 16 kilometrin vaellus vuoden takaa Auronzohüttelta. Taitaa jäädä tämä iso urakka kaikkien kuvien osalta kesken?
Olimme viikonlopun 1800 vuotta vanhalla Rooman valtakunnan ja Germaania välillä olevalla raja seudulla. Tämä on Maailman kolmanneksi pisin arkeologinen muistomerkki Hadrianuksen- ja Kiinan muurin jälkeen. Maailmanperintömaisemissa katselimme kukkaloistetta, luostaria, vartiotorneja, mammuttipetäjiä, linnoituksen jäänteitä sekä kävelimme Rooman-valtakunnan rajaseuduilla roomalaisessa metsässä.
25.3.2022: Kloster Lorch jäi edelliseltä viikonlopulta vaivaamaan, 18-20.3.2022: Lisää nähtävyyksiä, joten ajelimme perjantai iltana Lorchin kaupungin urheilu- ja koulukeskuksen parkkipaikalle näihin auringonlasku maisemiin yöksi.
26.3.2022: Yö oli jälleen parkkipaikan läheisyydessä hiljainen. Heräsimme linnunlauluun. Ikkunoihin näkyi kivasti myös Kloster Lorch. Ensin menimme kaupungille. Olin Miehelleni sanonut, ettei täällä taida kovin nähtävää olla, mutta olin väärässä. Saksalaisista pikkukaupungeista lähes aina löytyy kivan näköisiä taloja ja vanhaa historiaa, kun tuota historiaa ei tuhota vaan sitä vaalitaan ja se säilytetään.
Asukkaita tässä pikku kaupungissa on vajaa yksitoistatuhatta.
Pikkukaupungin keskustasta löytyi jälleen
mielenkiintoista nähtävää, mm. kivan näköisiä puuristikkotaloja, joita vieläkin
vuosien jälkeen ihastelen suuresti. Ei tarvitse Italiaan lähteä Rooman
valtakunnan aikaista katselemaan, vaan muistoja tuosta ajasta löytyy
täältä päinkin. Aivan Unescon maailmanperintökohteeseen kuuluvaa.
Kuvasta näkee kuinka laaja alue on ollut Rooman valtakunta.
Limes Germanicus oli Rooman valtakunnan rajalinnoitusten linja. Limes Germanicus oli jaettu kolmeen osaan: Ala-Saksan Limekseen, Ylä-Saksan Limekseen ja Raetian Limekseen. Limes raja kulkee nykyisen Saksan halki Bonnin läheltä Reinin rannalta Regensburgin lähelle ja Tonavalle. Rooman valtakunnan ulkoraja nykyisen Saksan alueella on 568 kilometriä, Deutsche Limes-Straße. Tuolla matkalla oli mm. 900 vahtitornia ja 120 linnaa Rooman valtakunnan aikana.
Ylä-Saksan ja Raetian Limeksen kaivauksien jäänteet listattiin vuonna 2005 UNESCOn maailmanperintöluetteloon yhdessä Britanniassa sijaitsevan Hadrianuksen valli kanssa.
Unescon suojeltuun rajaa ja sen kohteisiin voi tutustua parhaiten vaellusreittejä pitkin, mutta myös pyöräily- ja yli 800 kilometrin autoreitiltä. Rajalla alueella on mm. linnoituksien jäänteitä, 22 kunnostettua vartiotornia joista 20 on Unescon maailmanperintökohteita, raja-aitaa, museoita tuosta ajasta,..
Täällä sisäpihan paikoilla on ollut roomalaisilla leiri linnakkeineen. Täältä on kaivauksissa löytynyt vanhoja rakennusten jäänteitä.
Kirkon pihaltakin löytyi vahaa katseltavaa sekä ihana keväinen kukkaloisto. Lisäksi piha oli koristeltu paperisilla rauhan kyyhkysillä ja Ukrainan lipulla. Tämä kaunis teko ja ajatus tuntui mukavalle.
Jotkut puut olivat alkaneet jo vihertämään ja kukkimaan. Kävimme myös katselemassa Rems-joen rantaa.
Jonka jälkeen suuntasimme kukkulalle.
Ensin menimme katselemaan raja-aitaa ja kunnostettua Rooman valtakunnan aikaista vartiotornia, Limes Wachturm.
Lorchin luostari on perustanut kuningas Friedrich I vuonna 1102. Viehättävä pieni luostarikokonaisuus, jossa on kirkko, luostari, maatilarakennuksia ja luostarin puutarha, jota ympäröi ehjä kehämuuri. Nykyisin luostarirakennus toimii vanhusten hoitokotina ja koulutuslaitoksena. Kuvia enemmän kuvatarinassa vartiotornista ja luostarista,
Tyytyväisenä näkemästämme ja kokemasta tallustelimme valkovuokkometsän läpi mökkiautolle.
Olemme aivan Saksassa asumisen alku vuosina käyneet tutustumassa ihaniin pikkukaupunkeihin mm. Schwäbisch Gmünd ja Schwäbisch Hall joissa voisi käydä uudemman kerran ja kummassakin vaikka viettää koko viikonlopun. Taas täytyy todeta, että välissä ja ympärillä on myös kivoja muitakin kaupunkeja ja vielä enemmän muutakin kiinnostavaa nähtävää pellon laitamilla, kukkuloilla ja metsissä.
Suuntasimme sitten Schelmenklinge vaellusreitille Schelmenklingenin putoukselle ja puron varteen. Jyrkällä noin 100 metrin pudotuksella sukelsimme hiekkakivirotkoon. Puroon varteen ei ollut vielä laitettu esille pieniä erilaisia taloja ja vesimyllyjä.
Täällä meni Limes pyöräilyreitti.
Suunnan näyttäjä reissuillamme on aina aurinko mutta toinenkin hyväksi koettu tapa on tutkailla karttoja ja katsoa mitä siitä löytyy. Nyt olimme kiinnittäneet huomion mammuttipetäjiin.
Baden-Württembergin osavaltiossa kasvaa linnan puutarhoissa, metsissä ja puistoissa noin 200 mammuttipetäjää. Puita on istutettu vuodesta 1864 lähtien. Eli nämä ovat nuoria puita, kun Sierra Nevadan vuoristossa Kaliforniassa vanhimmat puut ovat yli 3000 vuotta vanhoja.
Mukavan paksuisia olivat silti nämäkin, mutta tavallisiin puihin verrattuna kuitenkin lyhyitä.
Kivoja Swabian ja Franconian vuorialueita. Ei voi olla kuin tästä kaikesta kiitollinen.
Olimme Rooman valtakunnan aikaisella linnakkeella, Ostkastell Welzheim.
Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, että kaivaukset ovat tämänkin tuoneet esiin. Saa ajatella näin olevan roomalaisten linnoituksella.
Kaupungin puistossa oli "roomalainen leikkipuisto".
Olipa mukava kävelyretki Rooman valtakunnan rajalla. Eikä tarvitse olla turistikohde, vaan näkemistä ja historiaa löytyy lähes joka paikasta.
Usein jossain kaupungissa täällä Saksassa on törmätty Rooman aikaisiin juttuihin. Itse asiassa kotiseutummekin ja rakas saksalainen kotikylämme on entisessä Rooman valtakunnan alueella. Aivan kotikulmiltakin löytyy jälkiä tuolta aikakaudelta.
Soleil
Ps.
5.8.2022: Paljon on reissattu luontopaikoissa ja metsissä syyskuun 2021 jälkeen ja erityisesti keväästä 2022 asti. On viikosta yli kolmen viikon lomia useampi tehty. Viimeisempänä yli kaksi viikkoa lomailtiin Sveitsin vuorilla "puskaparkkeissa". Pian uusi pitempi loma myös tiedossa. Kuvia on yli 30 tuhatta läpikäymättä ja koko ajan tulee niitä lisää. Olen yli vuoden takaisista, jopa Joululomalta 2019-2020, jotakin itselle muistiin YouTubeen laittanut. Parantunut hiirikäsi ongelma taas on alkanut vaivamaan, joten en tiedä kuinka kuvasumpun käy. On aika työläs ja kivulias urakka omien muistojen eteen.
